Job 29
1 Job reprit encore son discours et dit:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Oh! Qui me rendra les mois d’autrefois, les jours où Dieu veillait à ma garde;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 quand sa lampe brillait sur ma tête, et que sa lumière me guidait dans les ténèbres!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Tel que j’étais aux jours de mon âge mûr, quand Dieu me visitait familièrement dans ma tente,
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 quand le Tout-Puissant était encore avec moi, et que mes fils m’entouraient;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 quand je lavais mes pieds dans le lait, et que le rocher me versait des flots d’huile!
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Lorsque je sortais pour me rendre à la porte de la ville, et que j’établissais mon siège sur la place publique,
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 en me voyant, les jeunes gens se cachaient, les vieillards se levaient et se tenaient debout.
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Les princes retenaient leurs paroles, et mettaient leur main sur la bouche.
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 La voix des chefs restait muette, leur langue s’attachait à leur palais.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 L’oreille qui m’entendait me proclamait heureux, l’œil qui me voyait me rendait témoignage.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Car je sauvais le pauvre qui implorait du secours, et l’orphelin dénué de tout appui.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 La bénédiction de celui qui allait périr venait sur moi, je remplissais de joie le cœur de la veuve.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Je me revêtais de la justice comme d’un vêtement, mon équité était mon manteau et mon turban.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 J’étais l’œil de l’aveugle, et le pied du boiteux.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 J’étais le père des pauvres, j’examinais avec soin la cause de l’inconnu.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Je brisais la mâchoire de l’injuste, et j’arrachais sa proie d’entre les dents.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Je disais: « Je mourrai dans mon nid, j’aurai des jours nombreux comme le sable.
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Mes racines s’étendent vers les eaux, la rosée passe la nuit dans mon feuillage.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Ma gloire reverdira sans cesse, et mon arc reprendra sa vigueur dans ma main. »
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 On m’écoutait et l’on attendait, on recueillait en silence mon avis.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Après que j’avais parlé, personne n’ajoutait rien; ma parole coulait sur eux comme la rosée.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Ils m’attendaient comme on attend la pluie; ils ouvraient la bouche comme aux ondées du printemps.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Si je leur souriais, ils ne pouvaient le croire; ils recueillaient avidement ce signe de faveur.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Quand j’allais vers eux, j’avais la première place, je siégeais comme un roi entouré de sa troupe, comme un consolateur au milieu des affligés.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
