Job 21
1 Alors Job prit la parole et dit:
Job vastasi ja sanoi:
2 Ecoutez, écoutez mes paroles, que j’aie, du moins, cette consolation de vous.
Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Permettez-moi de parler à mon tour, et, quand j’aurai parlé, vous pourrez vous moquer.
Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 Est-ce contre un homme que se porte ma plainte? Comment donc la patience ne m’échapperait elle pas?
Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Regardez-moi et soyez dans la stupeur, et mettez la main sur votre bouche.
Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Quand j’y pense, je frémis; et un frissonnement saisit ma chair.
Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
7 Pourquoi les méchants vivent-ils, et vieillissent-ils, accroissant leur force?
Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 Leur postérité s’affermit autour d’eux, leurs rejetons fleurissent à leurs yeux.
Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Leur maison est en paix, à l’abri de la crainte; la verge de Dieu ne les touche pas.
Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Leur taureau est toujours fécond, leur génisse enfante et n’avorte pas.
Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Ils laissent courir leurs enfants comme un troupeau, leurs nouveau-nés bondissent autour d’eux.
Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 Ils chantent au son du tambourin et de la cithare, ils se divertissent au son du chalumeau.
He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
13 Ils passent leurs jours dans le bonheur, et ils descendent en un instant au schéol. (Sheol h7585)
He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin. (Sheol h7585)
14 Pourtant ils disaient à Dieu: « Retire-toi de nous; nous ne désirons pas connaître tes voies.
Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 Qu’est-ce que le Tout-Puissant, pour que nous le servions? Que gagnerions-nous à le prier? »
Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 Leur prospérité n’est-elle pas dans leur main? — Toutefois, loin de moi le conseil de l’impie! —
Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
17 Voit-on souvent s’éteindre la lampe des impies, la ruine fondre sur eux, et Dieu leur assigner un lot dans sa colère?
Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Les voit-on comme la paille emportée par le vent, comme la glume enlevée par le tourbillon?
Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 « Dieu, dites-vous, réserve à ses enfants son châtiment!... » Mais que Dieu le punisse lui-même pour qu’il le sente,
Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 qu’il voie de ses yeux sa ruine, qu’il boive lui-même la colère du Tout-Puissant!
Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Que lui importe, en effet, sa maison après lui, une fois que le nombre de ses mois est tranché?
Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Est-ce à Dieu qu’on apprendra la sagesse, à lui qui juge les êtres les plus élevés?
Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 L’un meurt au sein de sa prospérité, parfaitement heureux et tranquille,
Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 les flancs chargés de graisse, et la mœlle des os remplie de sève.
Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 L’autre meurt, l’amertume dans l’âme, sans avoir goûté le bonheur.
Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Tous deux se couchent également dans la poussière, et les vers les couvrent tous deux.
Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Ah! Je sais bien quelles sont vos pensées, quels jugements iniques vous portez sur moi.
Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Vous dites: « Où est la maison de l’oppresseur! Qu’est devenue la tente qu’habitaient les impies? »
Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 N’avez-vous donc jamais interrogé les voyageurs, et ignorez-vous leurs remarques?
Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Au jour du malheur, le méchant est épargné; au jour de la colère, il échappe au châtiment.
Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Qui blâme devant lui sa conduite? Qui lui demande compte de ce qu’il a fait?
Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 On le porte honorablement au tombeau; et on veille sur son mausolée.
Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 les glèbes de la vallée lui sont légères, et tous les hommes y vont à sa suite, comme des générations sans nombre l’y ont précédé.
Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Que signifient donc vos vaines consolations? De vos réponses il ne reste que perfidie.
Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.
