Job 16

1 Alors Job prit la parole et dit:

Sitte vastasi Job ja sanoi:

2 J’ai souvent entendu de semblables harangues; vous êtes tous d’insupportables consolateurs.

Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.

3 Quand finiront ces vains discours? Quel aiguillon t’excite à répliquer?

Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?

4 Moi aussi, je saurais parler comme vous, si vous étiez à ma place; j’arrangerais de beaux discours à votre adresse, je secouerais la tête sur vous;

Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.

5 je vous encouragerais de la bouche, et vous auriez pour soulagement l’agitation de mes lèvres.

Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.

6 Si je parle, ma douleur n’est pas adoucie; si je me tais, en est-elle soulagée?

Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.

7 Aujourd’hui, hélas! Dieu a épuisé mes forces... ô Dieu, tu as moissonné tous mes proches.

Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.

8 Tu me garrottes... c’est un témoignage contre moi!... ma maigreur se lève contre moi, en face elle m’accuse.

Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.

9 Sa colère me déchire et me poursuit, il grince des dents contre moi; mon ennemi darde sur moi ses regards.

Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.

10 Ils ouvrent leur bouche pour me dévorer, ils me frappent la joue avec outrage, ils se liguent tous ensemble pour me perdre.

He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.

11 Dieu m’a livré au pervers, il m’a jeté entre les mains des méchants.

Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.

12 J’étais en paix, et il m’a secoué, il m’a saisi par la nuque, et il m’a brisé. Il m’a posé en but à ses traits,

Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.

13 ses flèches volent autour de moi; il perce mes flancs sans pitié, il répand mes entrailles sur la terre;

Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:

14 il me fait brèche sur brèche, il fond sur moi comme un géant.

Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.

15 J’ai cousu un sac sur ma peau, et j’ai roulé mon front dans la poussière.

Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.

16 Mon visage est tout rouge de larmes, et l’ombre de la mort s’étend sur mes paupières,

Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.

17 quoiqu’il n’y ait pas d’iniquités dans mes mains, et que ma prière soit pure.

Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.

18 O terre, ne couvre pas mon sang, et que mes cris s’élèvent librement!

Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.

19 A cette heure même, voici que j’ai mon témoin dans le ciel, mon défenseur dans les hauts lieux.

Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.

20 Mes amis se moquent de moi, c’est vers Dieu que pleurent mes yeux.

Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,

21 Qu’il juge lui-même entre Dieu et l’homme, entre le fils de l’homme et son semblable!

Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.

22 Car les années qui me sont comptés s’écoulent, et j’entre dans un sentier d’où je ne reviendrai pas.

Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.