Job 15

1 Alors Eliphaz de Théman prit la parole et dit:

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:

2 Le sage répond-il par une science vaine? Se gonfle-t-il la poitrine de vent?

Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?

3 Se défend-il par de futiles propos, par des discours qui ne servent à rien?

Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.

4 Toi, tu détruis même la crainte de Dieu, tu anéantis toute piété envers Dieu.

Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.

5 Ta bouche révèle ton iniquité, et tu prends le langage les fourbes.

Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.

6 Ce n’est pas moi, c’est ta bouche qui te condamne, ce sont tes lèvres qui déposent contre toi.

Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:

7 Es-tu né le premier des hommes? As-tu été enfanté avant les collines?

Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?

8 As-tu assisté au conseil de Dieu? As-tu dérobé pour toi seul la sagesse?

Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?

9 Que sais-tu, que nous ne sachions? Qu’as-tu appris, qui ne nous soit familier?

Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?

10 Nous avons aussi parmi nous des cheveux blancs, des vieillards plus riches de jours que ton père.

Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.

11 Tiens-tu pour peu de chose les consolations de Dieu et les douces paroles que nous t’adressons?

Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?

12 Où ton cœur t’emporte-t-il, et que signifie ce roulement de tes yeux?

Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?

13 Quoi! C’est contre Dieu que tu tournes ta colère, et que de ta bouche tu fais sortir de tels discours?

Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.

14 Qu’est-ce que l’homme, pour qu’il soit pur, le fils de la femme, pour qu’il soit juste?

Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?

15 Voici que Dieu ne se fie pas même à ses saints, et les cieux ne sont pas purs devant lui:

Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.

16 combien moins cet être abominable et pervers, l’homme qui boit l’iniquité comme l’eau!

Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?

17 Je vais t’instruire, écoute-moi; je raconterai ce que j’ai vu,

Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:

18 ce que les sages enseignent, — ils ne le cachent pas, l’ayant appris de leurs pères;

Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.

19 à eux seuls avait été donné le pays, et parmi eux jamais ne passa l’étranger. —

Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.

20 « Le méchant, durant tous ses jours, est rongé par l’angoisse; un petit nombre d’années sont réservées à l’oppresseur.

Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.

21 Des bruits effrayants retentissent à ses oreilles; au sein de la paix, le dévastateur fond sur lui.

Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.

22 Il n’espère pas échapper aux ténèbres, il sent qu’il est guetté pour le glaive.

Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.

23 Il erre pour chercher son pain; il sait que le jour des ténèbres est prêt, à ses côtés.

Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.

24 La détresse et l’angoisse tombent sur lui; elles l’assaillent comme un roi armé pour le combat.

Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.

25 Car il a levé sa main contre Dieu, il a bravé le Tout-Puissant,

Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.

26 il a couru sur lui le cou raide, sous le dos épais de ses boucliers.

Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.

27 Il avait le visage couvert de graisse, et les flancs chargés d’embonpoint.

Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.

28 Il occupait des villes qui ne sont plus, des maisons qui n’ont plus d’habitants, vouées à devenir des monceaux de pierre.

Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.

29 Il ne s’enrichira plus, sa fortune ne tiendra pas, ses possessions ne s’étendront plus sur la terre.

Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.

30 Il n’échappera pas aux ténèbres; la flamme desséchera ses rejetons, et il sera emporté par le souffle de la bouche de Dieu.

Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.

31 Qu’il n’espère rien du mensonge, il y sera pris; le mensonge sera sa récompense.

Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.

32 Elle arrivera avant que ses jours soient pleins, et son rameau ne verdira plus.

Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.

33 Il secouera, comme la vigne, son fruit à peine éclos; il laissera tomber sa fleur, comme l’olivier.

Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.

34 Car la maison de l’impie est stérile, et le feu dévore la tente du juge corrompu.

Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,

35 Il a conçu le mal, et il enfante le malheur, dans son sein mûrit un fruit de déception. »

Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.