Ézéchiel 8

1 La sixième année, au sixième mois, le cinquième jour du mois, comme j’étais assis dans ma maison, et que les anciens de Juda étaient assis devant moi, la main du Seigneur Yahweh tomba sur moi.

Ja tapahtui kuudentena vuonna, viidentenä päivänä kuudennetta kuuta, että minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni: siellä tuli Herran, Herran käsi minun päälleni.

2 Et je vis; et voici une figure qui avait l’aspect du feu; depuis ce qui paraissait ses reins jusqu’en bas, c’était du feu; et depuis ses reins jusqu’en haut, c’était comme l’aspect d’une clarté, comme l’aspect d’un métal.

Ja minä näin, ja katso, se mikä oli hänen kupeensa alla, se oli niinkuin tuli; mutta päältä hänen kupeensa oli se sangen kirkas, niinkuin kaikkein kirkkain valkeus.

3 Et il étendit une forme de main, et il me saisit par les boucles de mes cheveux, et l’Esprit m’enleva entre la terre et le ciel; et il m’amena à Jérusalem, en des visions divines, à l’entrée de la porte intérieure qui regarde au septentrion, où était placée l’idole de jalousie qui provoque la jalousie.

Ja hän ojensi ulos niinkuin käden, ja otti minun kiinni pääni hiuksista; niin otti minun henki ylös maan ja taivaan välille, ja vei minun Jerusalemiin Jumalan näyissä, sisällisen oven tykö, joka pohjan puolessa on, kussa kiivauksen kuva seisoi, joka kiivauksen kehoitti.

4 Et voici que là était la gloire du Dieu d’Israël selon l’aspect que j’avais vu dans la plaine.

Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kunnia, niinkuin minä sen ennen nähnyt olin kedolla.

5 Il me dit: « Fils de l’homme, lève donc tes yeux dans la direction du septentrion. » Et je levai mes yeux dans la direction du septentrion, et voici qu’au nord de la porte de l’autel, il y avait cette idole de jalousie, à l’entrée.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, nosta nyt silmäs pohjoiseen päin. Ja kuin minä silmäni nostin pohjan puoleen, katso, niin seisoi kiivauksen kuva pohjan puolessa alttariportin tykönä, kusta käydään sisälle.

6 Et il me dit: « Fils de l’homme, vois-tu ce qu’ils font, les grandes abominations que la maison d’Israël commet ici, afin que je m’éloigne de mon sanctuaire. Et tu verras encore d’autres grandes abominations. »

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä nämät tekevät? niitä suuria kauhistuksia, jotka Israelin huone tässä tekee, että he juuri ajavat minun kauvas minun Pyhästäni? Mutta sinun pitää vielä nyt näkemän suuremmat kauhistukset.

7 Et il me conduisit à l’entrée du parvis, et je vis: et voici qu’il y avait un trou dans le mur!

Ja hän vei minun kartanon porttiin: siellä minä näin, ja katso, siellä oli läpi seinässä.

8 et il me dit: « Fils de l’homme, perce donc la muraille. » Et je perçai la muraille, et voici qu’il y avait une porte.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, kaiva nyt seinä lävitse. Ja kuin minä kaivoin seinän lävitse, katso, niin oli siellä yksi ovi.

9 Et il me dit: « Viens et vois les horribles abominations qu’ils commettent ici. »

Ja hän sanoi minulle: mene sisälle ja katso niitä ilkeitä kauhistuksia, joita he tässä tekevät.

10 Et je vins et je vis: et voici qu’il y avait toutes sortes de figures de reptiles et d’animaux immondes, et toutes les horreurs de la maison d’Israël dessinées sur la muraille tout autour.

Ja kuin minä menin sisälle ja katsoin, katso, siellä olivat kaikkinaiset matoin ja eläinten kuvat, kaikki tyynni kauhistus, ja kaikkinaiset Israelin huoneen epäjumalat, joka paikkaan ympäri seiniä tehdyt,

11 Et soixante-dix hommes d’entre les anciens de la maison d’Israël, parmi lesquels était Jézonias, fils de Saphan, se tenaient debout devant elles, et chacun avait à la main son encensoir, d’où s’élevait le parfum d’un nuage d’encens.

Joiden edessä seisoivat seitsemänkymmentä miestä Israelin huoneen vanhimmista, ja Jasania Saphanin poika seisoi myös heidän seassansa, ja jokaisella heillä oli pyhän savun astia kädessä, ja paksu löyhkä kävi ylös savu-uhrista.

12 Et il me dit: « As-tu vu, fils de l’homme, ce que les anciens de la maison d’Israël font dans les ténèbres, chacun dans ses appartements couverts de figures, car ils disent: Yahweh ne nous voit pas; Yahweh a abandonné le pays! »

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös, mitä Israelin huoneen vanhimmat tekevät pimeydessä, itsekukin kauniimmassa kammiossansa? sillä he sanovat: ei Herra näe meitä, Herra on maan hyljännyt.

13 Et il me dit: « Tu verras encore d’autres grandes abominations qu’ils commettent. »

Ja hän sanoi minulle: sinun pitää vielä nyt näkemän suurempia kauhistuksia, joita he tekevät.

14 Et il me conduisit à l’entrée de la porte de la maison de Yahweh qui regarde le septentrion; et voici que les femmes y étaient assises, pleurant le dieu Thammuz.

Ja hän vei minut sen portin tykö, Herran huoneessa, joka on pohjan puolessa, ja katso, siellä istuivat vaimot, jotka itkivät Tammusta.

15 Et il me dit: « As-tu vu, fils de l’homme? Tu verras encore d’autres abominations plus grandes que celles-là. »

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Mutta sinun pitää vielä nytkin suurempia kauhistuksia näkemän, kuin nämät ovat.

16 Et il me conduisit alors dans le parvis intérieur de la maison de Yahweh; et voici qu’à l’entrée de la maison de Yahweh, entre le portique et l’autel, il y avait environ vingt-cinq hommes, le dos tourné au temple de Yahweh, et le visage vers l’orient; et ils se prosternaient à l’orient devant le soleil.

Ja hän vei minun sisälliseen kartanoon Herran huoneesen päin, ja katso, Herran templin oven edessä, esihuoneen ja alttarin välillä, oli lähes viisikolmattakymmentä miestä, jotka olivat kääntäneet selkänsä Herran templin puoleen ja kasvonsa itään, ja rukoilivat auringon ylenemiseen päin.

17 Et il me dit: « As-tu vu, fils de l’homme? Est-ce trop peu pour la maison de Juda de commettre les abominations qu’ils commettent ici? Faut-il qu’ils remplissent encore le pays de violence, et qu’ils recommencent toujours à m’irriter? Voici qu’ils portent le rameau à leur nez.

Ja hän sanoi minulle: sinä ihmisen lapsi, näetkös näitä? Onko tämä Juudan huoneelle vähä, että he tässä näitä kauhistuksia tekevät, jotka myös muutoin koko maan vääryydellä täyttävät, ja asettavat itsensä minua vihoittamaan? Ja katso, he pitävät viinapuun oksan nenänsä edessä.

18 Et moi aussi, j’agirai avec colère; mon œil n’épargnera point, et je serai sans pitié; ils crieront à haute voix à mes oreilles, et je ne les entendrai point. »

Sentähden tahdon minä myös tehdä minun hirmuisuudessani, ja ei pidä minun silmäni säästämän enkä minä armahda heitä; ja he huutavat korkialla äänellä minun korvissani, en minä kuitenkaan kuule heitä.