2 Samuel 22
1 David adressa à Yahweh les paroles de ce cantique, au jour où Yahweh l’eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Il dit: Yahweh est mon rocher, ma forteresse, mon libérateur,
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Dieu est mon roc où je trouve un asile, mon bouclier, la corne de mon salut, ma haute retraite et mon refuge. Mon Sauveur, tu m’as sauvé de la violence.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 J’invoquai celui qui est digne de louange, Yahweh, et je fus délivré de mes ennemis.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Car les vagues de la mort m’environnaient, les torrents de Bélial m’épouvantaient.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 Dans ma détresse, j’invoquai Yahweh, et je criai vers mon Dieu; de son temple il entendit ma voix, et mon cri parvint à ses oreilles.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 La terre fut ébranlée et trembla, les fondements du ciel s’agitèrent; ils furent ébranlés, parce qu’il était courroucé;
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 une fumée montait de ses narines, et un feu dévorant sortait de sa bouche; il en jaillissait des charbons embrasés.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Il abaissa les cieux, et descendit; une sombre nuée était sous ses pieds.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Il monta sur un Chérubin, et il volait, il apparut sur les ailes du vent.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Il s’entoura des ténèbres comme d’une tente, d’amas d’eaux et de sombres nuages.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 De l’éclat qui le précédait jaillissaient des charbons de feu.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Yahweh tonna des cieux, le Très-Haut fit retentir sa voix.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Il lança des flèches et les dispersa, la foudre, et il les confondit.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Alors le lit de la mer apparut, les fondements de la terre furent mis à nu; à la menace de Yahweh, au souffle du vent de ses narines.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Il étendit sa main d’en haut et me saisit, il me retira des grandes eaux;
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 il me délivra de mon ennemi puissant, de ceux qui me haïssaient, alors qu’ils étaient plus forts que moi.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Ils m’avaient surpris au jour de mon malheur, mais Yahweh fut mon appui.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Il m’a mis au large, il m’a sauvé, parce qu’il s’est complu en moi.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Yahweh m’a récompensé selon ma justice, il m’a rendu selon la pureté de mes mains.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Car j’ai gardé les voies de Yahweh, et je n’ai pas péché, pour m’éloigner de mon Dieu.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Tous ses jugements étaient devant moi, et je ne m’écartais pas de ses lois.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 J’étais sans reproche envers lui, et je me tenais en garde contre mon iniquité.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Yahweh m’a rendu selon ma justice, selon ma pureté devant ses yeux.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Avec celui qui est bon, tu te montres bon, avec l’homme droit, tu te montres droit;
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 avec celui qui est pur, tu te montres pur, et avec le fourbe, tu agis perfidement.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Tu sauves le peuple humilié, et de ton regard tu abaisses les orgueilleux.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Car tu es ma lumière, ô Yahweh; Yahweh éclaire mes ténèbres.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 Avec toi je me précipite sur les bataillons armés. Avec mon Dieu je franchis les murailles.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Dieu!... Ses voies sont parfaites, la parole de Yahweh est éprouvée; il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Car qui est Dieu, si ce n’est Yahweh, et qui est un rocher, si ce n’est notre Dieu?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Dieu est ma forte citadelle, il conduit l’homme intègre dans sa voie,
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Il rend mes pieds semblables à ceux des biches, et il me fait tenir debout sur mes hauteurs.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 Il forme mes mains au combat, et mes bras tendent l’arc d’airain.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Tu m’as donné le bouclier de ton salut, et ta douleur me fait grandir.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Tu élargis mon pas au-dessous de moi, et mes pieds ne chancellent point.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Je poursuis mes ennemis et je les détruis; je ne reviens pas sans les avoir anéantis.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Je les anéantis, je les brise, ils ne se relèvent pas; ils tombent sous mes pieds.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Tu me ceins de force pour le combat, tu fais plier sous moi mes adversaires.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Mes ennemis, tu leur fais tourner le dos devant moi, comme à ceux qui me haïssent, pour que je les extermine.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Ils regardent, et personne qui les sauve! Ils crient vers Yahweh, et il ne leur répond pas!
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Je les broie comme la poussière de la terre; comme la boue des rues, je les écrase, je les foule.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Tu me délivres des révoltes de mon peuple; tu me conserves pour chef des nations; un peuple que je ne connaissais pas m’est asservi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Les fils de l’étranger me flattent, dès qu’ils ont entendu, ils m’obéissent.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Les fils de l’étranger sont défaillants, ils sortent tremblants de leurs forteresses.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Vive Yahweh et béni soit mon rocher! Dieu, mon rocher de refuge, qu’il soit exalté!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Dieu, qui m’accorde des vengeances, qui fait descendre les peuples sous mes pieds,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 qui me fait échapper à mes ennemis; toi qui m’élèves au-dessus de mes adversaires, qui me délivres de l’homme de violence.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 C’est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Yahweh, et je chanterai à la gloire de ton nom.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 Il accorde de glorieuses délivrances à son roi, il fait miséricorde à son oint, à David et à sa postérité pour toujours.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
