Psaumes 102
1 Prière de l'affligé, lorsqu'il est accablé et qu'il déverse sa plainte devant Yahvé. Entends ma prière, Yahvé! Laisse mon cri venir à toi.
Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
2 Ne me cache pas ta face au jour de ma détresse. Tourne ton oreille vers moi. Répondez rapidement dans la journée lorsque j'appelle.
Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
3 Car mes jours se consument comme de la fumée. Mes os sont brûlés comme une torche.
Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
4 Mon cœur est flétri comme l'herbe, il est desséché, car j'oublie de manger mon pain.
Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
5 A cause de la voix de mes gémissements, mes os collent à ma peau.
Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
6 Je suis comme un pélican du désert. Je suis devenu comme un hibou des lieux déserts.
Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
7 Je veille, et je suis devenu comme un moineau qui est seul sur le toit.
Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
8 Mes ennemis m'outragent tout le jour. Ceux qui sont en colère contre moi utilisent mon nom comme une malédiction.
Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
9 Car j'ai mangé de la cendre comme du pain, et j'ai mélangé ma boisson avec des larmes,
Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
10 à cause de ton indignation et de ta colère; car tu m'as pris et jeté au loin.
Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
11 Mes jours sont comme une longue ombre. Je me suis flétri comme l'herbe.
Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
12 Mais toi, Yahvé, tu demeures à jamais; ta renommée perdure à travers les générations.
Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
13 Tu te lèveras et tu auras pitié de Sion, car il est temps d'avoir pitié d'elle. Oui, le moment est venu.
Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
14 Car tes serviteurs prennent plaisir à ses pierres, et ayez pitié de sa poussière.
Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
15 Ainsi les nations craindront le nom de Yahvé, tous les rois de la terre, ta gloire.
Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
16 Car Yahvé a rebâti Sion. Il est apparu dans sa gloire.
Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
17 Il a répondu à la prière des indigents, et n'a pas méprisé leur prière.
Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
18 Ceci sera écrit pour la génération à venir. Un peuple qui sera créé louera Yah,
Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
19 car il a regardé du haut de son sanctuaire. Du ciel, Yahvé a vu la terre,
Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
20 pour entendre les gémissements du prisonnier, pour libérer ceux qui sont condamnés à mort,
Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
21 afin que les hommes proclament le nom de Yahvé dans Sion, et ses louanges à Jérusalem,
Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
22 quand les peuples seront rassemblés, les royaumes, pour servir Yahvé.
Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
23 Il a affaibli ma force le long du parcours. Il a raccourci mes jours.
Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
24 J'ai dit: « Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours. Vos années sont à travers toutes les générations.
Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
25 Dès longtemps, tu as posé les fondements de la terre. Les cieux sont l'œuvre de tes mains.
Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
26 Ils périront, mais toi tu persévéreras. Oui, ils s'useront tous comme un vêtement. Tu les changeras comme un manteau, et ils seront changés.
Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
27 Mais vous êtes les mêmes. Vos années n'auront pas de fin.
Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
28 Les enfants de tes serviteurs continueront. Leur progéniture sera établie devant toi. »
Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
