Jérémie 14

1 Voici la parole de Yahvé qui fut adressée à Jérémie au sujet de la sécheresse:

Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:

2 « Juda est en deuil, et ses portes se languissent. Ils sont assis en noir sur le sol. Le cri de Jérusalem s'élève.

Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan surullisesti, ja Jerusalemissa on valitus.

3 Leurs nobles envoient leurs petits aux eaux. Ils viennent aux citernes, et ne trouve pas d'eau. Ils reviennent avec leurs vaisseaux vides. Ils sont déçus et déconcertés, et se couvrir la tête.

Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he tulevat kaivolle, niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia tyhjänä jälleen; he käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,

4 A cause du sol qui est fissuré, car il n'y a pas eu de pluie dans le pays, les laboureurs sont déçus. Ils se couvrent la tête.

Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät suruissansa ja peittävät päänsä,

5 Oui, la biche des champs aussi met bas et abandonne ses petits, parce qu'il n'y a pas d'herbe.

Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei ruoho kasva.

6 Les ânes sauvages se tiennent sur les hauteurs dénudées. Ils halètent pour respirer comme des chacals. Leurs yeux sont défaillants, parce qu'il n'y a pas de végétation.

Ja metsä-aasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niinkuin lohikärmeet, ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.

7 Bien que nos iniquités témoignent contre nous, travailler pour l'amour de ton nom, Yahvé; car nos rébellions sont nombreuses. Nous avons péché contre toi.

Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta auta kuitenkin sinun nimes tähden; sillä meidän kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme sinua vastaan syntiä tehneet.

8 Espoir d'Israël, son Sauveur au moment de la détresse, pourquoi devrais-tu être comme un étranger dans le pays, et comme un voyageur qui se détourne pour passer la nuit?

Sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä; miksis olet niinkuin muukalainen maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti yötyy?

9 Pourquoi devriez-vous être comme un homme effrayé, comme un homme puissant qui ne peut pas sauver? Pourtant, toi, Yahvé, tu es au milieu de nous, et nous sommes appelés par ton nom. Ne nous laisse pas.

Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin väkevä, joka ei auttaa taida? Sinä olet kuitenkin meidän seassamme, Herra, ja me nimitetään sinun nimelläs; älä meitä hylkää.

10 Yahvé dit à ce peuple: « Même ainsi, ils ont aimé errer. Ils n'ont pas retenu leurs pieds. C'est pourquoi Yahvé ne les accepte pas. Maintenant, il se souviendra de leur iniquité, et les punir pour leurs péchés. »

Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne, eikä pysy alallansa; sentähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejänsä.

11 Yahvé me dit: « Ne prie pas pour ce peuple, pour son bien.

Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän hyväksensä.

12 Quand ils jeûneront, je n'entendrai pas leurs cris; quand ils offriront des holocaustes et des offrandes, je ne les accepterai pas; mais je les consumerai par l'épée, par la famine et par la peste. »

Sillä jos he paastoavat, en minä sittekään kuule heidän rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla.

13 Et je dis: « Ah, Seigneur Yahvé! Voici que les prophètes leur disent: 'Vous ne verrez pas l'épée, et vous n'aurez pas la famine; mais je vous assurerai la paix dans ce lieu'. »

Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teidän pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän rauhan tässä paikassa.

14 Alors Yahvé me dit: « Les prophètes prophétisent des mensonges en mon nom. Ce n'est pas moi qui les ai envoyés. Je ne leur ai pas donné d'ordres. Je ne leur ai pas parlé. Ils vous prophétisent des visions mensongères, des divagations, des choses de rien du tout, et la tromperie de leur propre cœur.

Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta.

15 C'est pourquoi Yahvé dit, au sujet des prophètes qui prophétisent en mon nom, que je ne les ai pas envoyés, et qui disent: « Il n'y aura ni épée ni famine dans ce pays ». Ces prophètes seront consumés par l'épée et la famine.

Sentähden näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat: vaikka en minä heitä ole lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pidä tähän maahan tuleman; ne prophetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä.

16 Le peuple à qui ils prophétisent sera jeté dans les rues de Jérusalem à cause de la famine et de l'épée. Il n'y aura personne pour les enterrer, ni eux, ni leurs femmes, ni leurs fils, ni leurs filles, car je répandrai sur eux leur méchanceté.

Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa, heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa heidän pahuutensa heidän päällensä.

17 « Tu leur diras cette parole: "'Que mes yeux coulent de larmes nuit et jour, et qu'ils ne cessent pas; car la fille vierge de mon peuple est brisée par une grande brèche, avec une blessure très grave.

Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan: minun silmäni vuotavat kyyneleitä yli yötä ja päivää, ja ei lakkaa; sillä neitsy, minun kansani tytär, on hirmuisesti vaivattu ja surkiasti lyöty.

18 Si je vais dans les champs, alors, voici les victimes de l'épée! Si j'entre dans la ville, alors voici ceux qui sont malades de la famine! Car le prophète et le prêtre circulent dans le pays, et n'ont aucune connaissance.'"

Jos minä menen kedolle, niin katso, siellä makaavat miekalla lyödyt; jos minä tulen kaupunkiin, niin katso, siellä makaavat nälästä nääntyneet; sillä prophetat ja papit pitää myös menemän pois siihen maahan, jota ei he tunne.

19 Avez-vous rejeté Juda par interdit? Votre âme a-t-elle détesté Sion? Pourquoi nous as-tu frappés, et il n'y a pas de guérison pour nous? Nous avons cherché la paix, mais rien de bon n'est venu; et pour un temps de guérison, et voici la consternation!

Oletkos Juudan peräti hyljännyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sinä olet niin meitä lyönyt, ettei kenkään parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta ei tule mitään hyvää: parantamisen aikaa, ja katso, tässä on vielä nyt enempi vahinkoa.

20 Nous reconnaissons, Yahvé, notre méchanceté, et l'iniquité de nos pères; car nous avons péché contre toi.

Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja isäimme pahat teot; sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.

21 Ne nous abhorre pas, à cause de ton nom. Ne déshonorez pas le trône de votre gloire. Souviens-toi, et ne romps pas ton alliance avec nous.

Mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häväistyksi tulla, älä kunnias istuinta anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja älä anna liittos meidän kanssamme lakata.

22 Y a-t-il parmi les vanités des nations quelqu'un qui puisse provoquer la pluie? Ou le ciel peut-il donner des douches? N'est-ce pas toi, Yahvé notre Dieu? Nous allons donc vous attendre; car c'est toi qui as fait toutes ces choses.

Ei ole kuitenkaan pakanain epäjumalain seassa, joka sateen antaa taitaa, ei taida taivas myöskään sataa; sinä ainoa olet Herra meidän Jumalamme, jonka päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät tehnyt.