< Laulujen laulu 5 >
1 "Minä tulen yrttitarhaani, siskoni, morsiameni; minä poimin mirhani ja balsamini, minä syön mesileipäni ja hunajani, juon viinini ja maitoni." Syökää, ystävät, juokaa ja juopukaa rakkaudesta.
I have come into my garden, my sister, my bride. I have gathered my myrrh with my spice. I have eaten my honeycomb with my honey. I have drunk my wine with my milk. Eat, O friends. Drink, yea. Drink abundantly, O beloved.
2 Minä nukuin, mutta minun sydämeni valvoi. Kuule, rakkaani kolkuttaa: "Avaa minulle, siskoseni, armaani, kyyhkyseni, puhtoiseni. Sillä pääni on kastetta täynnä, kiharani yön pisaroita."
I was asleep, but my heart awoke. It is the voice of my beloved who knocks, saying, Open to me, my sister, my love, my dove, my undefiled. For my head is filled with dew, my locks with the drops of the night.
3 "Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?"
I have put off my garment, how shall I put it on? I have washed my feet, how shall I defile them?
4 Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden;
My beloved put in his hand by the hole of the door, and my heart was moved for him.
5 minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.
I rose up to open to my beloved, and my hands drops with myrrh, and my fingers with liquid myrrh, upon the handles of the bolt.
6 Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.
I opened to my beloved, but my beloved had withdrawn himself, and was gone. My soul had failed me when he spoke. I sought him, but I could not find him. I called him, but he gave me no answer.
7 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.
The watchmen who go about the city found me. They smote me, they wounded me. The keepers of the walls took away my mantle from me.
8 "Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas."
I adjure you, O daughters of Jerusalem, if ye find my beloved, that ye tell him that I am sick from love.
9 "Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, ettäs meitä näin vannotat?"
What is thy beloved more than another beloved, O thou fairest among women? What is thy beloved more than another beloved, that thou do so adjure us?
10 "Minun rakkaani on valkoinen ja punainen, kymmentä tuhatta jalompi.
My beloved is white and ruddy, the chief among ten thousand.
11 Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne.
His head is the most fine gold. His locks are bushy, black as a raven.
12 Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä.
His eyes are like doves beside the water-brooks, washed with milk, fitly set.
13 Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa.
His cheeks are as a bed of spices, banks of sweet herbs. His lips are lilies, dropping liquid myrrh.
14 Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliittejä täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty.
His hands are rings of gold set with beryl. His body is ivory work overlaid with sapphires.
15 Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut.
His legs are pillars of marble, set upon sockets of fine gold. His aspect is like Lebanon, excellent as the cedars.
16 Hänen suunsa on sula makeus, hän on pelkkää suloisuutta. Sellainen on minun rakkaani, sellainen on ystäväni, te Jerusalemin tyttäret."
His mouth is most sweet. Yea, he is altogether lovely. This is my beloved, and this is my friend, O daughters of Jerusalem.