Laulujen laulu 3
1 Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
Ponoči sem na svoji postelji iskala njega, ki ga ljubi moja duša; iskala sem ga, toda nisem ga našla.
2 "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa." Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
Sedaj se bom dvignila in šla okoli mesta, po ulicah in po širokih poteh bom iskala njega, ki ga ljubi moja duša. Iskala sem ga, toda nisem ga našla.
3 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. "Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"
Stražarji, ki hodijo po mestu, so me našli, ki sem jim rekla: »Ali ste videli njega, ki ga ljubi moja duša?«
4 Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani kammioon.
Ni bilo dolgo, ko sem odšla od njih, vendar sem našla tistega, ki ga ljubi moja duša. Prijela sem ga in ga nisem hotela izpustiti, dokler ga nisem privedla v hišo svoje matere in v sobo nje, ki me je spočela.
5 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
Naročam vam, oh hčere jeruzalemske, pri srnah in pri poljskih košutah, da ne razvnamete niti ne zbudite moje ljubezni, dokler njemu ugaja.
6 Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta, kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?
Kdo je ta, ki prihaja iz divjine, podobna stebrom dima, odišavljena z miro in kadilom, z vsemi trgovčevimi praški?
7 Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja,
Poglej njegovo posteljo, ki je Salomonova. Šestdeset hrabrih mož je okoli nje, izmed Izraelovih hrabrih.
8 kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja; jokaisella on miekka kupeellansa öitten kauhuja vastaan.
Vsi držijo meče, izkušeni so v vojni; vsak človek ima svoj meč na svojem stegnu zaradi strahu ponoči.
9 Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin Libanonin puista.
Kralj Salomon si je naredil bojni voz iz libanonskega lesa.
10 Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta; sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
Njegove stebre je naredil iz srebra, njegovo dno iz zlata, njegovo pokrivalo iz škrlata, njegova sreda je bila tlakovana z ljubeznijo do jeruzalemskih hčera.
11 Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.
Pojdite ven, oh hčere sionske in glejte kralja Salomona s krono, s katero ga je na dan njegovih zarok kronala njegova mati in na dan veselja njegovega srca.
