Laulujen laulu 3
1 Yöllä minä vuoteellani etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa, minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
MALUNA o ko'u wahi moe, i ka po, Ua imi au i ka'u mea i aloha'i; Imi au ia ia, aole nae i loaa.
2 "Minä nousen ja kiertelen kaupunkia, katuja ja toreja, etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa." Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
E ku au iluna, ano, e hele a puni ke kulanakauhale, Ma na alanui, a me na wahi akea, E imi i ka mea a ko'u uhane i aloha'i; Ua imi au ia ia, aole nae i loaa.
3 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät. "Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"
Ua loaa au i ka poe kiai, Ka poe hele a puni ke kulanakauhale; I aku la au, Ua ike anei oukou i ka'u mea i aloha'i?
4 Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa, kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa; minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä, ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon, kantajani kammioon.
Aole liuliu ko'u hele ana mai o lakou aku, A loaa mai ia'u ka mea a ko'u uhane i aloha'i; Ua lalau au ia ia, aole nae e hookuu aku; A hookomo au ia ia iloko o ka hale o ko'u makuwahine, A iloko o ke keena o ka mea nana au i hanau mai.
5 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
Ke kauoha aku nei au ia oukou, e na kaikamahine o Ierusalema, Ma na anetelope a me na dia o ke kula, E hooluliluli ole aku oukou, a e hoala ole i ka'u mea i aloha'i, a ala wale mai ia.
6 Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat, tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta, kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?
Owai keia e hoea mai ana mai ka waonahele mai, E like me na punohu uwahi? Ua moani mai kona mura, a me koua libano, A me na mea ala a pau a ka mea kalepa.
7 Katso, siinä on Salomon kantotuoli ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa, Israelin urhoja,
Aia hoi, o kona wahi e moe ai, no Solomona ia, He kanaono kanaka koa [e ku ana] a puni ia, He poe ikaika o ka Iseraela.
8 kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja; jokaisella on miekka kupeellansa öitten kauhuja vastaan.
Ua lalau lakou a pau i na pahikaua, He poe akamai lakou i ke kaua; Aia no ka pahi a kela mea keia mea ma kona uha, No ka makau i ka po.
9 Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin Libanonin puista.
Hana iho la ke alii o Solomona i hale auamo nona, I ka laau o Lebanona.
10 Sen patsaat hän teetti hopeasta, sen selustan kullasta, sen istuimen purppurasta; sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
Hana iho la oia i na kia he kala; A o ke kino, hana iho la i ke gula; O ka noho ona, he mea ulaula ia; Ua kipapaia kona walua i ke aloha, No na kaikamahine mai o Ierusalema.
11 Tulkaa ulos, Siionin tyttäret, ja katsokaa kuningas Salomoa, katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.
E puka iwaho, e na kaikamahine o Ziona, a e ike i ke alii ia Solomona, Me kona papale alii, ka mea a kona makuwahine i kau maluna ona, I kona la i mareia'i, i ka la i olioli ai kona naau.
