Laulujen laulu 2
1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
I am a rose of Sharon, A lily of the valleys.
2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
[[Lov.]] As the lily among thorns, So is my love among the daughters.
3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
[[M.]] As the apple-tree among the trees of the forest, So is my beloved among the sons. In his shadow I love to sit down, And his fruit is sweet to my taste.
4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
He hath brought me to his banqueting-house, And his banner over me is love. Strengthen me with raisins,
5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
Refresh me with apples! For I am sick with love.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
His left hand is under my head, And his right hand embraceth me!
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
[[Lov.]] I charge you, O ye daughters of Jerusalem, By the gazelles, and by the hinds of the field, That ye stir not up, nor awake my love, till she please!
8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
[[M.]] The voice of my beloved! Behold, he cometh, Leaping upon the mountains, Bounding upon the hills.
9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
Like a gazelle is my beloved, Or a young hind. Behold, he standeth behind our wall; He is looking through the windows; He glanceth through the lattice.
10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
My beloved speaketh, and saith to me, “Rise up, my love, my fair one, and come away!
11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
For, lo, the winter is past, The rain is over and gone;
12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
The flowers appear on the earth; The time of the singing of birds is come, And the voice of the turtle is heard in our land;
13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
The fig-tree is spicing its green fruit; The vines in blossom give forth fragrance. Arise, my love, my fair one, and come away!
14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
O my dove, that art in the recesses of the rock, In the hiding-places of the steep craggy mountain, Let me see thy face, Let me hear thy voice! For sweet is thy voice, And thy face lovely.”
15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Take ye for us the foxes, The little foxes that spoil the vines; For our vines are now in blossom.
16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
My beloved is mine, and I am his; He feedeth among the lilies.
17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
When the day breathes, and the shadows flee away, Come again, my beloved, like a gazelle, or a young hind, Upon the craggy mountains.
