Laulujen laulu 2
1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
As a lily among the thorns,
2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
So [is] my friend among the daughters!
3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
As a citron among trees of the forest, So [is] my beloved among the sons, In his shade I delighted, and sat down, And his fruit [is] sweet to my palate.
4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
He has brought me to a house of wine, And his banner over me [is] love,
5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
Sustain me with grape-cakes, Support me with citrons, for I [am] sick with love.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
His left hand [is] under my head, And his right embraces me.
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
I have adjured you, daughters of Jerusalem, By the roes or by the does of the field, Do not stir up nor wake the love until she pleases!
8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
The voice of my beloved! Behold, this—he is coming, Leaping on the mountains, skipping on the hills.
9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
My beloved [is] like to a roe, Or to a young one of the harts. Behold, this—he is standing behind our wall, Looking from the windows, Blooming from the lattice.
10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
My beloved has answered and said to me, “Rise up, my friend, my beautiful one, and come away,
11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
For behold, the winter has passed by, The rain has passed away—it has gone.
12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
The flowers have appeared in the earth, The time of the singing has come, And the voice of the turtle was heard in our land,
13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
The fig tree has ripened her green figs, And the sweet-smelling vines have given forth fragrance, Rise, come, my friend, my beautiful one, indeed, come away.
14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
My dove, in clefts of the rock, In a secret place of the ascent, Cause me to see your appearance, Cause me to hear your voice, For your voice [is] sweet, and your appearance lovely.”
15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Seize for us foxes, Little foxes—destroyers of vineyards, Even our sweet-smelling vineyards.
16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
My beloved [is] mine, and I [am] his, Who is delighting among the lilies,
17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Until the day breaks forth, And the shadows have fled away, Turn, be like, my beloved, To a roe, or to a young one of the harts, On the mountains of separation!
