Laulujen laulu 2
1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
I am the rose of Sharon, the lily of the valleys.—
2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
Like the lily among the thorns, so is my beloved among the young maidens.—
3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
Like the apple-tree among the trees of the forest, so is my friend among the young men: under his shadow do I ardently wish to sit, and his fruit is sweet to my palate.
4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
He brought me to the banqueting-house, and his banner over me was love.
5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
Strengthen me with flagons of wine, refresh me with apples; for sick of love am I.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
Oh that his left hand might be under my head, and that his right might embrace me.
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
I adjure you, O daughters of Jerusalem, by the roes, and by the hinds of the field, that ye awaken not, nor excite my love, till it please [to come of itself].—
8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
The voice of my friend! behold, there he cometh, leaping over the mountains, skipping over the hills.
9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
My friend is like a roebuck or the fawn of the hinds: behold, there he standeth behind our wall, looking in at the windows, seeing through the lattice.
10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
My friend commenced, and said unto me, Rise thee up, my beloved, my fair one, and come along.
11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
For, lo, the winter is past, the rain is over and gone its way.
12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
The flowers are seen in the land; the time of the [birds'] singing is come, and the voice of the turtle-dove is heard in our land;
13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
The fig-tree perfumeth its green figs, and the vines with young grapes give forth a [pleasant] smell. Arise thee, my beloved, my fair one, and come along.
14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
O my dove, who art in the clefts of the rock, in the recesses of the cliffs, let me see thy countenance, let me hear thy voice; for thy voice is sweet, and thy countenance is comely.—
15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Seize for us the foxes, the little foxes, that injure the vineyards; for our vineyards have young grapes.
16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
My friend is mine, and I am his—that feedeth among the lilies.
17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Until the day become cool, and the shadows flee away, turn about, my friend, and be thou like the roebuck or the fawn of the hinds upon the mountains of separation.
