Laulujen laulu 2
1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
I am a narcissus of Sharon, A lily of the valleys.
2 "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
As the lily among thorns, So is my love among the daughters.
3 "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
As the apple-tree among the trees of the wood, So is my beloved among the sons: In his shadow have I rapture and sit down; And his fruit is sweet to my taste.
4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
He hath brought me to the house of wine, And his banner over me is love.
5 Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
Sustain ye me with raisin-cakes, Refresh me with apples; For I am sick of love.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
His left hand is under my head, And his right hand doth embrace me.
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
I charge you, daughters of Jerusalem, By the gazelles, or by the hinds of the field, That ye stir not up, nor awake [my] love, till he please.
8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
The voice of my beloved! Behold, he cometh Leaping upon the mountains, Skipping upon the hills.
9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
My beloved is like a gazelle or a young hart. Behold, he standeth behind our wall, He looketh in through the windows, Glancing through the lattice.
10 Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
My beloved spake and said unto me, Rise up, my love, my fair one, and come away.
11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
For behold, the winter is past, The rain is over, it is gone:
12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
The flowers appear on the earth; The time of singing is come, And the voice of the turtle-dove is heard in our land;
13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
The fig-tree melloweth her winter figs, And the vines in bloom give forth [their] fragrance. Arise, my love, my fair one, and come away!
14 Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
My dove, in the clefts of the rock, In the covert of the precipice, Let me see thy countenance, let me hear thy voice; For sweet is thy voice, and thy countenance is comely.
15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Take us the foxes, The little foxes, that spoil the vineyards; For our vineyards are in bloom.
16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
My beloved is mine, and I am his; He feedeth [his flock] among the lilies,
17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Until the day dawn, and the shadows flee away. Turn, my beloved: be thou like a gazelle or a young hart, Upon the mountains of Bether.
