Roomalaisille 7
1 Vai ettekö tiedä, veljet-minä puhun lain tunteville-että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
Know ye not, brethren, (for I speak to them that know the law, ) how that the law hath dominion over a man as long as he liveth?
2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
For the woman which hath an husband is bound by the law to her husband so long as he liveth; but if the husband be dead, she is loosed from the law of her husband.
3 Sentähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle.
So then if, while her husband liveth, she be married to another man, she shall be called an adulteress: but if her husband be dead, she is free from that law; so that she is no adulteress, though she be married to another man.
4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Wherefore, my brethren, ye also are become dead to the law by the body of the Messiah; that ye should be married to another, even to him who is raised from the dead, that we should bring forth fruit unto YHWH.
5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle,
For when we were in the flesh, the motions of sins, which were by the law, did work in our members to bring forth fruit unto death.
6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
But now we are delivered from the law, that being dead wherein we were held; that we should serve in newness of spirit, and not in the oldness of the letter.
7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse".
What shall we say then? Is the law sin? By no means. Nay, I had not known sin, but by the law: for I had not known lust, except the law had said, Thou shalt not covet.
8 Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
But sin, taking occasion by the commandment, wrought in me all manner of concupiscence. For without the law sin was dead.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi,
For I was alive without the law once: but when the commandment came, sin revived, and I died.
10 ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.
And the commandment, which was ordained to life, I found to be unto death.
11 Sillä kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.
For sin, taking occasion by the commandment, deceived me, and by it slew me.
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Wherefore the law is holy, and the commandment holy, and just, and good.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
Was then that which is good made death unto me? By no means. But sin, that it might appear sin, working death in me by that which is good; that sin by the commandment might become exceeding sinful.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
For we know that the law is spiritual: but I am carnal, sold under sin.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
For that which I do I allow not: for what I would, that do I not; but what I hate, that do I.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
If then I do that which I would not, I consent unto the law that it is good.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Now then it is no more I that do it, but sin that dwelleth in me.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
For I know that in me (that is, in my flesh, ) dwelleth no good thing: for to will is present with me; but how to perform that which is good I find not.
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
For the good that I would I do not: but the evil which I would not, that I do.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Now if I do that I would not, it is no more I that do it, but sin that dwelleth in me.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
I find then a law, that, when I would do good, evil is present with me.
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
For I delight in the law of YHWH after the inward man:
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
But I see another law in my members, warring against the law of my mind, and bringing me into captivity to the law of sin which is in my members.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
O wretched man that I am! who shall deliver me from the body of this death?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Thanks be to YHWH through Yahushua the Messiah our Saviour. So then with the mind I myself serve the law of YHWH; but with the flesh the law of sin.
