Roomalaisille 4
1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
What, then, shall we say that Abraham our father has found, as it respects the flesh?
2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
For if Abraham was justified by works, he has cause for boasting, but not before God.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".
For what says the scripture? Abraham believed God, and it was counted to him for righteousness.
4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
Now to him that works, the reward is not counted as a favor, but as a debt:
5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
but to him that works not, but believes on him that justifies the ungodly, his faith is counted for righteousness.
6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
Even as David also speaks of the blessedness of the man to whom God counts righteousness without works, saying:
7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Blessed are they whose iniquities are forgiven, and whose sins are covered.
8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Blessed is the man to whom the Lord will not charge sin.
9 Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi".
Comes this blessedness then on those who are circumcised only, or on those who are uncircumcised also? For we say that faith was counted to Abraham for righteousness.
10 Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
Under what circumstances, then, was it counted? After he was circumcised? Or, while he was uncircumcised? Not after he was circumcised, but while he was uncircumcised.
11 Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin;
And he received the sign of circumcision, as a seal of the righteousness of the faith that he had while he was uncircumcised, in order that he might be the father of all that believe, even in a state of uncircumcision, so that righteousness might be counted to them also;
12 ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.
and the father of circumcision to those who are not only circumcised, but who, also, walk in the steps of that faith which our father Abraham had while he was yet uncircumcised.
13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
For the promise that he should be the heir of the world, was not to Abraham, nor to his posterity, through law, but through the righteousness of faith.
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
For if they that are of the law be heirs, the faith is made powerless, and the promise is unmeaning;
15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
for the law inflicts punishment; for where no law is, there is no transgression.
16 Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä
Therefore, the inheritance is by faith, that it may be according to grace, in order that the promise may be sure to all his posterity, not to those only who are of the law, but to those, also, who are of the faith of Abraham, who is the father of us all,
17 -niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
(as it is written: I have made you a father of many nations, ) in the sight of him in whom he believed, even God, who makes the dead alive, and calls those things which are not, as though they were.
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
He, against hope, confidently believed that he would become the father of many nations, according to that which was spoken: So shall your posterity be.
19 eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;
And not being weak in faith, he considered not his own body, which was already dead, (for he was about a hundred years old, ) nor the deadness of Sarah’s womb;
20 mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle,
and he doubted not, through unbelief, with respect to the promise of God, but was strong in faith, giving glory to God,
21 ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
and being fully persuaded that what he had promised he was able also to perform.
22 Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.
For this reason, it was counted to him for righteousness.
23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
But that it was counted to him, was not written for his sake alone,
24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
but for our sakes also, to whom it shall be counted, if we believe on him that raised Jesus our Lord from the dead,
25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
who was delivered up for our offenses, and raised again for our justification.
