Ilmestys 5
1 Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.
Rêngsukmuna ânsung ngâipu kut changtieng han lekhazuot ku mua; maha kângnika ânziek mohôr sari ngei mohôr ânnam leta ânthom ani.
2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Vântîrton râttak ku mua, rôl inringtakin, “Tu mo aminpipna mo-onga, lekhazuot ha aphar thei rang ni zoi?” tiin tânghâi ku mu sa.
3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
Aniatachu invâna, pilchunga aninônchu rammuol nuoia khom tute lekhazuot mo-onga asûnga a en thei rang reng om mak ngei.
4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.
Lekhazuot hah a mo-onga, asûnga a en theiruo tute an om loi sikin ka chap ngungûia.
5 Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä".
Hanchu upangei lâia inkhatin ko kôm, “Chap no roh. En roh! Juda jâta ikeibaknei, David richisuonpâra roiinpui han, a menea, male ama han aminpipna sari ngei hah akheka lekhazuot hah a mo-ong thei zoi,” a tia.
6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.
Hanchu Belrite hah rêngsukmun alâitak han ânding ku mua, iring parân minli ngei le upangei hah arihîla an om ani. Belrite that sai anghan ânlanga. Maha rikingei sari le mitngei sari a dôna, ma ngei hah Pathien ratha sari ngei pilchung pumpuia tîra om ngei hah an ni.
7 Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä.
Belrite hah a sea male rêngsukmuna ânsung ngâipu kut changtieng renga lekhazuot hah ava lâk zoia.
8 Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,
Ma anghan a thoa anîn chu, iring parân minli ngei le upa sômnikleiminli ngei han serânda le rângkachak khuriâingei mirimhoia sip chôi pakin Belrite makunga han an inboka, ma ngei hah Pathien mingei chubaithonangei ani.
9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
Anni ngei han lâ thar an thoa: “Nangma chu lekhazuot lâk theiruo le a minpipnangei kheka mo-ong thei ni ni. Thatin no oma, male thina nên pêkna han Pathien ta rangin jâttina mingei, chongtina mingei, namtina mingei le ruitina mingei no rochôk zoi.
10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä".
Kin Pathien sintho rangin rêngrama ochaingei ni sin ngei zoi ani, male anni ngei han pilchunga roijêk an tih.”
11 Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat,
Ko hong en nôka, male vântîrtonngei rôl ki rieta, isâng tamtak le isângrazasôm tamtak an ni! rêngsukmun rihîla han an indinga, iring parân minli ngei le upangei khom an om sa,
12 ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
male rôl inringtakin lâ an thoa: “Belrite thata omsai hih sinthotheina, neinunsampâr, vârna le râtna, miritna, roiinpuina le minpâkna man theiruo piel ani!”
13 Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" (aiōn g165)
Male invâna, pilchunga, rammuol nuoia, le tuikhanglien sûnga iring parânngei murdi vânnuoia iring murdi ngei le lâ an thoa: “Rêngsukmuna ânsung ngâipu le Belrite kôm han, minpâkna le miritna, roiinpuina le sinthotheina ngei, tuonsôt tuonsôtin om rese!” (aiōn g165)
14 Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat.
Iring parân minli ngei han, “Amen!” tiin an thuona, male upangei han inbokin chubai an mûk zoi.
