< Ilmestys 10 >
1 Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat,
อนนฺตรํ สฺวรฺคาทฺ อวโรหนฺ อปร เอโก มหาพโล ทูโต มยา ทฺฤษฺฏ: , ส ปริหิตเมฆสฺตสฺย ศิรศฺจ เมฆธนุษา ภูษิตํ มุขมณฺฑลญฺจ สูรฺยฺยตุลฺยํ จรเณา จ วหฺนิสฺตมฺภสเมาฯ
2 ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle
ส สฺวกเรณ วิสฺตีรฺณเมกํ กฺษูทฺรคฺรนฺถํ ธารยติ, ทกฺษิณจรเณน สมุเทฺร วามจรเณน จ สฺถเล ติษฺฐติฯ
3 ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosen jylinää ääntensä puhua.
ส สึหครฺชนวทฺ อุจฺไจ: สฺวเรณ นฺยนทตฺ นินาเท กฺฤเต สปฺต สฺตนิตานิ สฺวกียานฺ สฺวนานฺ ปฺรากาศยนฺฯ
4 Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita".
ไต: สปฺต สฺตนิไต รฺวาเกฺย กถิเต 'หํ ตตฺ เลขิตุมฺ อุทฺยต อาสํ กินฺตุ สฺวรฺคาทฺ วาคิยํ มยา ศฺรุตา สปฺต สฺตนิไต รฺยทฺ ยทฺ อุกฺตํ ตตฺ มุทฺรยางฺกย มา ลิขฯ
5 Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti
อปรํ สมุทฺรเมทิโนฺยสฺติษฺฐนฺ โย ทูโต มยา ทฺฤษฺฏ: ส คคนํ ปฺรติ สฺวทกฺษิณกรมุตฺถาปฺย
6 ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, (aiōn )
อปรํ สฺวรฺคาทฺ ยสฺย รโว มยาศฺราวิ ส ปุน รฺมำ สมฺภาวฺยาวทตฺ ตฺวํ คตฺวา สมุทฺรเมทิโนฺยสฺติษฺฐโต ทูตสฺย กราตฺ ตํ วิสฺตีรฺณ กฺษุทฺรคฺรนฺถํ คฺฤหาณ, เตน มยา ทูตสมีปํ คตฺวา กถิตํ คฺรนฺโถ 'เสา ทียตำฯ (aiōn )
7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.
กินฺตุ ตูรีํ วาทิษฺยต: สปฺตมทูตสฺย ตูรีวาทนสมย อีศฺวรสฺย คุปฺตา มนฺตฺรณา ตสฺย ทาสานฺ ภวิษฺยทฺวาทิน: ปฺรติ เตน สุสํวาเท ยถา ปฺรกาศิตา ตไถว สิทฺธา ภวิษฺยติฯ
8 Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: "Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä".
อปรํ สฺวรฺคาทฺ ยสฺย รโว มยาศฺราวิ ส ปุน รฺมำ สมฺภาษฺยาวทตฺ ตฺวํ คตฺวา สมุทฺรเมทิโนฺยสฺติษฺฐโต ทูตสฺย กราตฺ ตํ วิสฺตีรฺณํ กฺษุทฺรคฺรนฺถํ คฺฤหาณ,
9 Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: "Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja".
เตน มยา ทูตสมีปํ คตฺวา กถิตํ คฺรนฺโถ 'เสา ทียตำฯ ส มามฺ อวทตฺ ตํ คฺฤหีตฺวา คิล, ตโวทเร ส ติกฺตรโส ภวิษฺยติ กินฺตุ มุเข มธุวตฺ สฺวาทุ รฺภวิษฺยติฯ
10 Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.
เตน มยา ทูตสฺย กราทฺ คฺรนฺโถ คฺฤหีโต คิลิตศฺจฯ ส ตุ มม มุเข มธุวตฺ สฺวาทุราสีตฺ กินฺตฺวทนาตฺ ปรํ มโมทรสฺติกฺตตำ คต: ฯ
11 Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".
ตต: ส มามฺ อวทตฺ พหูนฺ ชาติวํศภาษาวทิราชานฺ อธิ ตฺวยา ปุน รฺภวิษฺยทฺวากฺยํ วกฺตวฺยํฯ