Psalmien 97
1 Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.
Herren är Konung, dess fröjde sig jorden, och öarna fröjde sig, så månge som de äro.
2 Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.
Moln och mörker är omkring honom; rättfärdighet och dom är hans stols stadfästelse.
3 Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri.
Eld går framför honom, och uppbränner hans ovänner allt omkring.
4 Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.
Hans ljungande lyser på jordenes krets; jorden ser det, och förskräckes.
5 Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä.
Bergen försmälta såsom vax för Herranom; för hela jorderikes Herra.
6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
Himlarna förkunna hans rättfärdighet; och all folk se hans äro.
7 Kaikki kuvain kumartajat joutuvat häpeään, kaikki, jotka epäjumalista kerskaavat. Kumartakaa häntä, kaikki jumalat.
Skämme sig alle de som belätom tjena, och berömma sig af afgudar; tillbedjer honom alle gudar.
8 Siion kuulee sen ja iloitsee, ja Juudan tyttäret riemuitsevat sinun tuomioistasi, Herra.
Zion hörer det, och är glad; och Juda döttrar fröjda sig, Herre, öfver ditt regemente.
9 Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalain.
Ty du, Herre, äst den Högste i all land; du är fast upphöjd öfver alla gudar.
10 Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.
I som älsken Herran, hater det onda; ( Herren ) bevarar sina heligas själar; ifrå de ogudaktigas hand skall han frälsa dem.
11 Vanhurskaalle koittaa valkeus ja oikeamielisille ilo.
Dem rättfärdiga skall alltid ljus uppgå igen, och frommom hjertom glädje.
12 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.
I rättfärdige, fröjder eder af Herranom, och tacker honom, och priser hans helighet.
