< Psalmien 95 >

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
Прийдіть, заспіваємо радісно Господу, вигукнемо піднесено скелі спасіння нашого.
2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
Прийдемо перед обличчя Його з подякою, піснями прославимо Його.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
Адже Господь – Бог великий і Цар могутніший від усіх богів.
4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
У руці Його глибини землі, і вершини гір належать Йому;
5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
море – Його, Він створив його, і суходіл Його руки утворили.
6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
Прийдіть, поклонімося, впадемо долілиць, схилимо коліна перед Господом, Творцем нашим,
7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
бо Він – наш Бог, а ми – народ Його пасовища, вівці, про яких Він піклується. Сьогодні, коли ви почуєте Його голос,
8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
не зачерствійте серцями вашими, як у Мериві, як було того дня у Массі в пустелі,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
де спокушали Мене предки ваші, випробовували Мене, хоча й бачили Моє діяння.
10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
Сорок років дратував Мене цей рід, тоді сказав Я: «Вони народ, що блукає серцем, не знають шляхів Моїх.
11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
Тому присягнув Я у гніві Моєму: не увійдуть вони до Мого спокою!»

< Psalmien 95 >