Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

¡Vengan, cantemos con gozo a Yavé! ¡Aclamemos con júbilo a la Roca de nuestra salvación!

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Entremos ante su Presencia con acción de gracias, Aclamémoslo con salmos.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Porque Yavé es ʼEL grande, Y gran Rey sobre todos los ʼelohim.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

En su mano están las profundidades de la tierra. Suyas son las alturas de las montañas.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Suyo es el mar, pues Él lo hizo, Y sus manos formaron la tierra seca.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Vengan, adoremos y postrémonos. Arrodillémonos [ante] la Presencia de Yavé, nuestro Hacedor,

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Porque Él es nuestro ʼElohim, Nosotros el pueblo de su prado y ovejas de su mano. Si ustedes oyen hoy su voz,

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

No endurezcan sus corazones como en Meriba, Como en el día de Masa en el desierto,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Cuando me tentaron sus antepasados. Me probaron, aunque vieron mi obra.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Durante 40 años estuve disgustado con aquella generación, Y dije: Es un pueblo que divaga en su corazón, Y no conoce mis caminos.

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Por tanto, juré en mi ira Que no entrarán en mi reposo.