Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Dejte, prepevajmo Gospodu, ukajmo skali blaginje naše!

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Pojdimo pred obličje njegovo sè zahvaljevanjem, s psalmi mu ukajmo.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Ker Bog mogočni velik je Gospod, in velik kralj nad vse bogove.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

V roki njegovi so najglobočji sledovi zemlje, v njegovi oblasti so gorâ moči.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Njegovo je sámo morje, ker on ga je naredil, in súha zemlja, katero so ustvarile roke njegove.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Pridite, priklonimo se in padimo na tla; pripognimo kolena pred Gospodom, kateri nas je naredil.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Ker on je Bog naš, mi pa ljudstvo paše njegove, in čeda vodbe njegove; danes če slišite glas njegov,

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

"Ne okamenite srca svojega, kakor v prepiru, kakor o dnevi izkušnjave v puščavi.

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Ko so me izkušali očetje vaši: izkusili so me in spoznali delo moje.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Štirideset let sem imel preglavico s tistim rodom govoreč: Ljudstvo so srca tavajočega, in potov mojih ne poznajo.

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Njim sem prisegel v jezi svoji, da ne vnidejo v pókoj moj."