Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Hodite, zapjevajmo Gospodu, pokliknimo Bogu, gradu spasenja svojega!

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Izaðimo pred lice njegovo s hvalom, u pjesmama pokliknimo mu!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Jer je Gospod velik Bog i velik car nad svijem bogovima.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

U njegovoj su ruci dubine zemaljske, i visine gorske njegove su.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Njegovo je more i on ga je stvorio, i suhotu ruke su njegove naèinile.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Hodite, poklonimo se, pripadnimo, kleknimo pred Gospodom tvorcem svojim.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Jer je on Bog naš, i mi narod paše njegove i ovce ruke njegove. Sad kad biste poslušali glas njegov:

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

“Nemojte da vam odrveni srce vaše kao u Merivi, kao u dan kušanja u pustinji,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Gdje me kušaše oci vaši, ispitaše i vidješe djelo moje.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Èetrdeset godina srdih se na rod onaj, i rekoh: ovi ljudi tumaraju srcem, i ne znaju putova mojih;

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

I zato se zakleh u gnjevu svom da neæe uæi u mir moj.”