Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Laus Cantici David. Venite, exultemus Domino: iubilemus Deo salutari nostro:

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Praeoccupemus faciem eius in confessione: et in psalmis iubilemus ei.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Quoniam Deus magnus Dominus: et rex magnus super omnes deos.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

Quia in manu eius sunt omnes fines terrae: et altitudines montium ipsius sunt.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Quoniam ipsius est mare, et ipse fecit illud: et siccam manus eius formaverunt.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Venite adoremus, et procidamus: et ploremus ante Dominum, qui fecit nos.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Quia ipse est Dominus Deus noster: et nos populus pascuae eius, et oves manus eius.

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

Hodie si vocem eius audieritis, nolite obdurare corda vestra;

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Sicut in irritatione secundum diem tentationis in deserto: ubi tentaverunt me patres vestri, probaverunt, et viderunt opera mea.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Quadraginta annis offensus fui generationi illi, et dixi: Semper hi errant corde.

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Et isti non cognoverunt vias meas: ut iuravi in ira mea: Si introibunt in requiem meam.