Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Jertek, ujjongjunk az Örökkévalónak, riadjunk üdvünk sziklájának.

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Járuljunk szine elé hálaszóval, dalokkal riadjunk neki!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Mert nagy Isten az Örökkévaló s nagy király mind az istenek fölött;

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

kinek kezében vannak a föld mélységei, s övéi a hegyek magasságai;

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

kié a tenger, s ő készítette, s a szárazföldet kezei alkották.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Jőjjetek, boruljunk le s hajoljunk meg, térdeljünk az Örökkévaló, a mi teremtőnk előtt.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Mert Ő a mi Istenünk, s mi legelésének népe és kezének juhai – e napon vajha hallgatnátok szavára.

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

Ne keményítsétek meg szíveteket mint Meribánál, mint Massza napján a pusztában,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

a hol megkisértettek engem őseitek, próbára tettek, bár látták cselekvésemet.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Negyven évig undorodtam a nemzedéktől s mondtam: tévelygő szívűek népe ők, s ők nem ismerik utjaimat;

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

úgy hogy megesküdtem haragomban: nem fognak bemenni nyugvó helyembe!