Psalmien 95
1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
Kommt herzu, laßt uns dem HERRN frohlocken und jauchzen dem Hort unsers Heils!
2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
Lasset uns mit Danken vor sein Angesicht kommen und mit Psalmen ihm jauchzen!
3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
Denn der HERR ist ein großer Gott und ein großer König über alle Götter.
4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
Denn in seiner Hand ist, was die Erde bringet; und die Höhen der Berge sind auch sein.
5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
Denn sein ist das Meer, und er hat's gemacht; und seine Hände haben das Trockne bereitet.
6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
Kommt, laßt uns anbeten und knieen und niederfallen vor dem HERRN, der uns gemacht hat!
7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
Denn er ist unser Gott, und wir das Volk seiner Weide und Schafe seiner Hand. Heute, so ihr seine Stimme höret,
8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
so verstocket euer Herz nicht, wie zu Meriba geschah, wie zu Massa in der Wüste,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
da mich eure Väter versuchten, fühleten und sahen mein Werk,
10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
daß ich vierzig Jahre Mühe hatte mit diesem Volk und sprach: Es sind Leute, deren Herz immer den Irrweg will, und die meine Wege nicht lernen wollen;
11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
daß ich schwur in meinem Zorn: Sie sollen nicht zu meiner Ruhe kommen!
