Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Venez, réjouissons-nous au Seigneur; poussons des cris d’allégresse vers Dieu notre salut.

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Prévenons sa présence par notre louange, et dans des psaumes poussons des cris d’allégresse vers lui.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Parce que le Seigneur est le grand Dieu, le grand roi au-dessus de tous les dieux.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

Parce que dans sa main sont tous les confins de la terre, et que les cimes des montagnes sont à lui.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Parce qu’à lui est la mer et que c’est lui-même qui l’a faite, et que ses mains ont formé le continent.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Venez, adorons, et prosternons-nous, et pleurons devant le Seigneur qui nous a faits.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Parce que lui-même est le Seigneur notre Dieu, et que nous sommes le peuple de son pâturage, et les brebis de sa main.

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

Aujourd’hui si vous entendez sa voix, n’endurcissez pas vos cœurs,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Comme dans l’irritation, au jour de la tentation dans le désert, où vos pères me tentèrent, m’éprouvèrent, et virent mes œuvres.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Pendant quarante ans, j’ai été courroucé contre cette génération, et j’ai dit: Toujours ils errent de cœur.

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Et eux, ils n’ont point connu mes voies; ainsi j’ai juré dans ma colère: S’ils entreront dans mon repos.