Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Venez, chantons à l'Eternel, jetons des cris de réjouissance au rocher de notre salut.

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Allons au-devant de lui en lui présentant nos louanges; et jetons devant lui des cris de réjouissance en chantant des Psaumes.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Car l'Eternel est un [Dieu] Fort[et] grand, et il est un grand Roi par-dessus tous les dieux.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

Les lieux les plus profonds de la terre sont en sa main, et les sommets des montagnes sont à lui.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

C'est à lui qu'appartient la mer, car lui-même l'a faite, et ses mains ont formé le sec.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Venez, prosternons-nous, inclinons-nous, et mettons-nous à genoux devant l'Eternel qui nous a faits.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Car il est notre Dieu, et nous sommes le peuple de sa pâture, et les brebis de sa conduite. Si vous entendez aujourd'hui sa voix,

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

N'endurcissez point votre cœur, comme en Mériba, [et] comme à la journée de Massa, au désert;

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

Là où vos pères m'ont tenté et éprouvé; et aussi ont-ils vu mes œuvres.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

J'ai été ennuyé de cette génération durant quarante ans, et j'ai dit: c'est un peuple dont le cœur s'égare; et ils n'ont point connu mes voies;

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

C'est pourquoi j'ai juré en ma colère, s'ils entrent dans mon repos.