< Psalmien 95 >
1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
Oh come, let us sing to Yahweh; let us sing joyfully to the rock of our salvation.
2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
Let us enter his presence with thanksgiving; let us sing to him with psalms of praise.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
For Yahweh is a great God and a great King superior to all gods.
4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
In his hand are the depths of the earth; the heights of the mountains are his.
5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
The sea is his, for he made it, and his hands formed the dry land.
6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
Oh come, let us worship and bow down; let us kneel before Yahweh, our Creator:
7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
For he is our God, and we are the people of his pasture and the sheep of his hand. Today—oh, that you would hear his voice!
8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
“Do not harden your heart, as at Meribah, or as on the day of Massah in the wilderness,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
where your forefathers tested me and tried me, though they had seen my deeds.
10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
For forty years I was angry with that generation and said, 'This is a people whose hearts wander astray; they have not known my ways.'
11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
Therefore I vowed in my anger that they would never enter into my resting place.”