Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Come! Let us ring out our joy to the Lord, let us merrily shout to our rock of salvation.

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Before his face let us come with thanks, with songs of praise let us shout to him.

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

For the Lord is a great God, king above all gods.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

In his hand are the depths of the earth, the heights of the mountains are his.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

The sea is his, for he made it: the dry land was formed by his hands.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Come! Let us worship and bow on our knees to the Lord our creator.

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

For he is our God; and we are the people he tends, the sheep in his care. If only you would heed his voice today:

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

‘Do not harden your hearts as at Meribah, or at Massah, that day in the desert,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

when your ancestors tempted and tried me, though they had seen my deeds.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

‘For forty years I was filled with loathing for that generation, so I said: “A people with wandering hearts are they, and ignorant of my ways.”

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

So I solemnly swore to them in my anger, that never would they enter my place of rest.’