Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Kom, lad os juble for HERREN, raabe af fryd for vor Frelses Klippe,

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

møde med Tak for hans Aasyn, juble i Sang til hans Pris!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Thi HERREN er en vældig Gud, en Konge stor over alle Guder;

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

i hans Haand er Jordens Dybder, Bjergenes Tinder er hans;

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Havet er hans, han har skabt det, det tørre Land har hans Hænder dannet.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Kom, lad os bøje os, kaste os ned, knæle for HERREN, vor Skaber!

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Thi han er vor Gud, og vi er det Folk, han vogter, den Hjord, han leder. Ak, lytted I dog i Dag til hans Røst:

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

»Forhærder ej eders Hjerte som ved Meriba, som dengang ved Massa i Ørkenen,

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

da eders Fædre fristede mig, prøved mig, skønt de havde set mit Værk.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Jeg væmmedes fyrretyve Aar ved denne Slægt, og jeg sagde: Det er et Folk med vildfarne Hjerter, de kender ej mine Veje.

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Saa svor jeg da i min Vrede: De skal ikke gaa ind til min Hvile!«