Psalmien 95

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.

Dođite, kličimo Jahvi, uzvikujmo Hridi, Spasitelju svome!

2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.

Pred lice mu stupimo s hvalama, kličimo mu u pjesmama!

3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.

Jer velik je Jahve, Bog naš, Kralj veliki nad svim bogovima.

4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.

U njegovoj su ruci zemaljske dubine, njegovi su vrhunci planina.

5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.

Njegovo je more, on ga je stvorio, i kopno koje načiniše ruke njegove.

6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

Dođite, prignimo koljena i padnimo nice, poklonimo se Jahvi koji nas stvori!

7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:

Jer on je Bog naš, a mi narod paše njegove, ovce što on ih čuva. O, da danas glas mu poslušate:

8 "Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,

“Ne budite srca tvrda kao u Meribi, kao u dan Mase u pustinji

9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.

gdje me iskušavahu očevi vaši premda vidješe djela moja.

10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

Četrdeset ljeta jadio me naraštaj onaj, pa rekoh: 'Narod su nestalna srca i ne promiču moje putove.'

11 Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

Stog se zakleh u svom gnjevu: 'Nikad neće ući u moj pokoj!'”