Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Oh Gospod Bog, ki mu pripada maščevanje, oh Bog, ki mu pripada maščevanje, pokaži se.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Dvigni se, ti sodnik zemlje; povrni nagrado ponosnim.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Gospod, doklej bodo zlobni, doklej bodo zlobni slavili zmago?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Kako dolgo bodo izgovarjali in govorili trde stvari in se bahali vsi delavci krivičnosti?
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Tvoje ljudstvo razbijajo na koščke, oh Gospod in prizadevajo tvojo dediščino.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Ubijajo vdovo in tujca in morijo osirotele.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Vendar pravijo: » Gospod nas ne bo videl niti Bog Jakobov tega ne bo upošteval.«
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Razumite, vi brutalni izmed ljudstva, in vi bedaki, kdaj boste modri?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Kdor je zasadil uho, da ne bi slišal? Kdor je oblikoval oko, da ne bi videl?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Kdor kaznuje pogane, da ne bi grajal? Kdor uči človeka spoznanja, da ne bi vedel?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
Gospod pozna človekove misli, da so le-te ničevost.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Blagoslovljen je človek, ki ga karaš, oh Gospod in ga učiš iz svoje postave,
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
da mu lahko daš počitek od dni nadloge, dokler ni izkopana jama za zlobnega.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Kajti Gospod ne bo zavrgel svojega ljudstva niti ne bo zapustil svoje dediščine.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Toda sodba se bo vrnila k pravičnosti in vsi iskreni v srcu ji bodo sledili.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Kdo se bo zame dvignil zoper hudodelce? Ali kdo bo zame vstal zoper delavce krivičnosti?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Če Gospod ne bi bil moja pomoč, bi moja duša skoraj prebivala v tišini.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Ko sem rekel: »Moje stopalo zdrsuje, me je podpiralo tvoje usmiljenje, oh Gospod.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
V množici mojih misli znotraj mene tvoje tolažbe razveseljujejo mojo dušo.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Mar bo prestol krivičnosti, ki z uzakonitvijo snuje vragolijo, imel družbo s teboj?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Skupaj se zbirajo zoper dušo pravičnega in obsojajo nedolžno kri.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Toda Gospod je moja obramba in moj Bog je skala mojega zatočišča.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Nadnje bo privedel njihovo lastno krivičnost in odsekal jih bo v njihovi lastni zlobnosti; da, Gospod, naš Bog, jih bo odsekal.
