Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Du hevnens Gud, Herre, du hevnens Gud, åpenbar dig i herlighet!
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Reis dig, du jordens dommer, la gjengjeldelse komme over de overmodige!
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Hvor lenge skal de ugudelige, Herre, hvor lenge skal de ugudelige fryde sig?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
De utgyder en strøm av ord, de fører frekk tale; alle de som gjør urett, taler store ord.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Ditt folk, Herre, knuser de, og din arv plager de.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Enken og den fremmede slår de ihjel, og farløse myrder de.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Og de sier: Herren ser ikke, og Jakobs Gud gir ikke akt.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Gi dog akt, I ufornuftige blandt folket, og I dårer, når vil I bli kloke?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Mon han som planter øret, ikke skulde høre? Mon han som skaper øiet, ikke skulde se?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Mon han som refser hedningene, ikke skulde straffe, han som gir menneskene forstand?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
Herren kjenner menneskenes tanker, han vet at de er tomhet.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Salig er den mann som du, Herre, refser og gir lærdom av din lov
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
for å gi ham ro for onde dager, inntil det blir gravd en grav for den ugudelige.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
For Herren skal ikke forkaste sitt folk og ikke forlate sin arv;
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
for dommen skal vende tilbake til rettferdighet, og alle de opriktige av hjertet skal gi den medhold.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Hvem reiser sig for mig imot de onde? Hvem stiller sig frem for mig imot dem som gjør urett?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Dersom ikke Herren var min hjelp, vilde min sjel snart bo i dødsrikets stillhet.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Når jeg sier: Min fot vakler, da holder din miskunnhet mig oppe, Herre!
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Når mine urolige tanker i mitt hjerte blir mange, da husvaler din trøst min sjel.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Har vel fordervelsens domstol noget samfund med dig, der hvor de skaper urett under skinn av rett?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
De slår sig skarevis sammen imot den rettferdiges sjel, og uskyldig blod dømmer de skyldig.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Da blir Herren mig en borg, og min Gud min tilflukts klippe.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Og han lar deres urett komme tilbake over dem, og for deres ondskaps skyld skal han utrydde dem; ja, Herren vår Gud skal utrydde dem.
