Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Psalmus ipsi David, quarta sabbati. Deus ultionum Dominus; Deus ultionum libere egit.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Exaltare, qui judicas terram; redde retributionem superbis.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Usquequo peccatores, Domine, usquequo peccatores gloriabuntur;
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
effabuntur et loquentur iniquitatem; loquentur omnes qui operantur injustitiam?
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Populum tuum, Domine, humiliaverunt, et hæreditatem tuam vexaverunt.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Viduam et advenam interfecerunt, et pupillos occiderunt.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Et dixerunt: Non videbit Dominus, nec intelliget Deus Jacob.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Intelligite, insipientes in populo; et stulti, aliquando sapite.
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Qui plantavit aurem non audiet? aut qui finxit oculum non considerat?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Qui corripit gentes non arguet, qui docet hominem scientiam?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
Dominus scit cogitationes hominum, quoniam vanæ sunt.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Beatus homo quem tu erudieris, Domine, et de lege tua docueris eum:
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
ut mitiges ei a diebus malis, donec fodiatur peccatori fovea.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Quia non repellet Dominus plebem suam, et hæreditatem suam non derelinquet,
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
quoadusque justitia convertatur in judicium: et qui juxta illam, omnes qui recto sunt corde.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Quis consurget mihi adversus malignantes? aut quis stabit mecum adversus operantes iniquitatem?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Nisi quia Dominus adjuvit me, paulominus habitasset in inferno anima mea. (questioned)
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Si dicebam: Motus est pes meus: misericordia tua, Domine, adjuvabat me.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Secundum multitudinem dolorum meorum in corde meo, consolationes tuæ lætificaverunt animam meam.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Numquid adhæret tibi sedes iniquitatis, qui fingis laborem in præcepto?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Captabunt in animam justi, et sanguinem innocentem condemnabunt.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Et factus est mihi Dominus in refugium, et Deus meus in adjutorium spei meæ.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Et reddet illis iniquitatem ipsorum, et in malitia eorum disperdet eos: disperdet illos Dominus Deus noster.
