Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Dieu des vengeances, Éternel, Dieu des vengeances, fais briller ta splendeur!
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Élève-toi, juge de la terre, rends la récompense aux orgueilleux!
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Jusques à quand les méchants, ô Éternel, jusques à quand les méchants triompheront-ils?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Jusques à quand tous les ouvriers d'iniquité se répandront-ils en discours insolents et se glorifieront-ils?
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Éternel, ils écrasent ton peuple, et ils oppriment ton héritage.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Ils tuent la veuve et l'étranger, et mettent à mort les orphelins.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Et ils disent: L'Éternel ne le voit pas, le Dieu de Jacob n'y prend pas garde.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Prenez garde, vous les plus stupides du peuple! Insensés, quand serez-vous intelligents?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Celui qui plante l'oreille n'entendra-t-il pas? Celui qui forme l'œil ne verra-t-il pas?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Celui qui châtie les nations, ne punira-t-il pas, lui qui enseigne aux hommes la science?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
L'Éternel connaît que les pensées de l'homme ne sont que vanité.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Heureux l'homme que tu châties, ô Éternel, et que tu instruis par ta loi,
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Pour le mettre à l'abri des jours d'adversité, jusqu'à ce que la fosse soit creusée pour le méchant.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Car l'Éternel ne délaisse point son peuple et n'abandonne point son héritage.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Car le jugement sera conforme à la justice; et tous ceux qui sont droits de cœur le suivront.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Qui se lèvera pour moi contre les méchants? Qui m'assistera contre les ouvriers d'iniquité?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Si l'Éternel n'eût été mon secours, bientôt mon âme eût habité le lieu du silence.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Lorsque j'ai dit: Mon pied a glissé, ta bonté, ô Éternel, m'a soutenu.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Quand j'avais beaucoup de pensées au-dedans de moi, tes consolations ont réjoui mon âme.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Serais-tu l'allié du trône de méchanceté, qui forge des injustices contre la loi?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Ils s'assemblent contre l'âme du juste et condamnent le sang innocent.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Mais l'Éternel est ma haute retraite; mon Dieu est le rocher de mon refuge.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Il fera retomber sur eux leur iniquité, et les détruira par leur propre méchanceté; l'Éternel notre Dieu les détruira.
