Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Ô Éternel! qui es le [Dieu] Fort des vengeances, le [Dieu] Fort des vengeances, fais reluire ta splendeur.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Toi, Juge de la terre, élève-toi: rends la récompense aux orgueilleux.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Jusques à quand les méchants, ô Eternel! jusques à quand les méchants s'égayeront-ils?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
[Jusques à quand] tous les ouvriers d'iniquité proféreront-ils et diront-ils des paroles rudes, et se vanteront-ils?
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Eternel, ils froissent ton peuple, et affligent ton héritage.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Ils tuent la veuve et l'étranger, et ils mettent à mort les orphelins.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
Et ils ont dit: L'Eternel ne le verra point; le Dieu de Jacob n'en entendra rien.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Vous les plus abrutis d'entre le peuple, prenez garde à ceci; et vous insensés, quand serez-vous intelligents?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Celui qui a planté l'oreille, n'entendra-t-il point? celui qui a formé l'œil, ne verra-t-il point?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Celui qui châtie les nations, celui qui enseigne la science aux hommes, ne censurera-t-il point?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
L'Eternel connaît que les pensées des hommes ne sont que vanité.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Ô que bienheureux est l'homme que tu châties, ô Eternel! et que tu instruis par ta Loi;
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Afin que tu le mettes à couvert des jours d'adversité, jusqu’à ce que la fosse soit creusée au méchant!
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Car l'Eternel ne délaissera point son peuple, et n'abandonnera point son héritage.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
C'est pourquoi le jugement s'unira à la justice, et tous ceux qui sont droits de cœur le suivront.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Qui est-ce qui se lèvera pour moi contre les méchants? Qui est-ce qui m'assistera contre les ouvriers d'iniquité?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Si l'Eternel ne m'eût été en secours, mon âme eût été dans peu logée dans le [lieu du] silence.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Si j'ai dit: Mon pied a glissé; ta bonté, ô Eternel! m'a soutenu.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Quand j'avais beaucoup de pensées au-dedans de moi, tes consolations ont récréé mon âme.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Le tribunal des méchants qui machine du mal contre les règles de la justice, sera-t-il joint à toi?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Ils s'attroupent contre l'âme du juste, et condamnent le sang innocent.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Or l'Eternel m'a été pour une haute retraite; et mon Dieu, pour le rocher de mon refuge.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Il fera retourner sur eux leur outrage, et, les détruira par leur propre malice. L'Eternel notre Dieu les détruira.
