Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Dieu des vindictes, Eternel, Dieu des vindictes, apparais!
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Lève-toi, juge de la terre, inflige un juste châtiment aux orgueilleux.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Jusques à quand les impies, ô Eternel, jusques à quand les impies triompheront-ils?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Ils se répandent en discours, parlent avec jactance; ils font les fanfarons, tous ces ouvriers d’iniquité.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Ton peuple, Eternel, ils l’écrasent, et ils oppriment ton héritage.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Ils font périr la veuve et l’étranger, ils assassinent les orphelins,
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
et ils disent: "l’Eternel ne le voit pas, le Dieu de Jacob n’y fait nulle attention!"
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Ah! réfléchissez donc, ô gens stupides! Et vous, insensés, quand serez-vous sains d’esprit?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Celui qui a planté l’oreille n’entendrait pas? celui qui a formé l’œil ne verrait point?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Celui qui châtie les peuples ne demanderait aucun compte, lui qui enseigne la science aux hommes?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
L’Eternel connaît les pensées des mortels, il sait qu’elles sont vanité.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Heureux l’homme que tu redresses, Eternel, et que tu instruis dans ta loi!
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Tu le mets en sûreté contre des jours de malheur, tandis qu’un abîme se creuse sous les pas du méchant.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Car le Seigneur ne délaisse pas son peuple, et son héritage, il ne l’abandonne pas.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Mais son jugement se ramène à l’équité: à lui se rattachent tous les cœurs droits.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Qui m’assistera pour faire front aux malfaiteurs? Qui m’aidera à tenir tête aux artisans d’iniquité?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Si l’Eternel n’était mon appui, peu s’en faut que mon âme ne séjournât dans le pays du silence.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Lorsque je dis: "Mon pied va chanceler", ta grâce, Eternel, vient me soutenir.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Lorsque les soucis se multiplient dans mon sein, ce sont tes consolations qui remettent mon âme en joie.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Se peut-il que tu tolères près de toi un trône criminel, qui forge l’iniquité et l’érige en loi?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Qu’on s’ameute donc contre la vie du juste, qu’on prononce la condamnation du sang innocent:
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
l’Eternel est une forteresse pour moi, mon Dieu, un rocher tutélaire.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Quant à ceux-là, il fait retomber sur eux leur iniquité, il les anéantit pour leur méchanceté; l’Eternel, notre Dieu, les anéantit!
