Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
God of vengeance — Jehovah! God of vengeance, shine forth.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Be lifted up, O Judge of the earth, Send back a recompence on the proud.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Till when [do] the wicked, O Jehovah? Till when do the wicked exult?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
They utter — they speak an old saw, All working iniquity do boast themselves.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Thy people, O Jehovah, they bruise, And Thine inheritance they afflict.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Widow and sojourner they slay, And fatherless ones they murder.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
And they say, 'Jehovah doth not see, And the God of Jacob doth not consider.'
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Consider, ye brutish among the people, And ye foolish, when do ye act wisely?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
He who planteth the ear doth He not hear? He who formeth the eye doth He not see?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
He who is instructing nations, Doth He not reprove? He who is teaching man knowledge [is] Jehovah.
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
He knoweth the thoughts of man, that they [are] vanity.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
O the happiness of the man Whom Thou instructest, O Jah, And out of Thy law teachest him,
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
To give rest to him from days of evil, While a pit is digged for the wicked.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
For Jehovah leaveth not His people, And His inheritance forsaketh not.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
For to righteousness judgment turneth back, And after it all the upright of heart,
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Who riseth up for me with evil doers? Who stationeth himself for me with workers of iniquity?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Unless Jehovah [were] a help to me, My soul had almost inhabited silence.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
If I have said, 'My foot hath slipped,' Thy kindness, O Jehovah, supporteth me.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
In the abundance of my thoughts within me, Thy comforts delight my soul.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Is a throne of mischief joined [with] Thee? A framer of perverseness by statute?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
They decree against the soul of the righteous, And innocent blood declare wicked.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
And Jehovah is for a high place to me, And my God [is] for a rock — my refuge,
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
And turneth back on them their iniquity, And in their wickedness cutteth them off; Jehovah our God doth cut them off!
