Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
O LORD, thou God to whom vengeance belongeth, thou God to whom vengeance belongeth, shine forth.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Lift up thyself, thou judge of the earth: render to the proud [their] desert.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
LORD, how long shall the wicked, how long shall the wicked triumph?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
They prate, they speak arrogantly: all the workers of iniquity boast themselves.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
They break in pieces thy people, O LORD, and afflict thine heritage.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
They slay the widow and the stranger, and murder the fatherless.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
And they say, The LORD shall not see, neither shall the God of Jacob consider.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Consider, ye brutish among the people: and ye fools, when will ye be wise?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
He that planted the ear, shall he not hear? he that formed the eye, shall he not see?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
He that chastiseth the nations, shall not he correct, [even] he that teacheth man knowledge?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
The LORD knoweth the thoughts of man, that they are vanity.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Blessed is the man whom thou chastenest, O LORD, and teachest out of thy law;
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
That thou mayest give him rest from the days of adversity, until the pit be digged for the wicked.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
For the LORD will not cast off his people, neither will he forsake his inheritance.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
For judgment shall return unto righteousness: and all the upright in heart shall follow it.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Who will rise up for me against the evil-doers? who will stand up for me against the workers of iniquity?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Unless the LORD had been my help, my soul had soon dwelt in silence.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
When I said, My foot slippeth; thy mercy, O LORD, held me up.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
In the multitude of my thoughts within me thy comforts delight my soul.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Shall the throne of wickedness have fellowship with thee, which frameth mischief by statute?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
They gather themselves together against the soul of the righteous, and condemn the innocent blood.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
But the LORD hath been my high tower; and my God the rock of my refuge.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
And he hath brought upon them their own iniquity, and shall cut them off in their own evil; the LORD our God shall cut them off.
