< Psalmien 94 >
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
O God, of vengeance, Lord! O God of vengeance, shine forth.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Lift up thyself, O judge of the Earth! bring a recompense upon the proud.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
How long shall the wicked, O Lord—how long shall the wicked exult?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
They sputter, they speak hard things: all the workers of wickedness boast themselves.
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Thy people, O Lord! they crush, and thy heritage they afflict.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
The widow and the stranger they slay, and the fatherless they murder.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
And they say, The Lord will not see, and the God of Jacob will not take notice of it.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Understand, ye brutish among the people: and ye fools, when will ye become intelligent!
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
He that hath planted the ear, shall he not hear? or he that hath formed the eye, shall he not see?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
He that admonisheth nations, shall he not correct? is it not he that teacheth man knowledge!
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
The Lord knoweth the thoughts of man, that they are nought.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Happy is the man whom thou admonisheth, O Lord, and teachest him out of thy law:
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
That thou mayest grant him repose from the days of evil, until the pot be dug for the wicked.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
For the Lord will not cast off his people, and his inheritance will he not forsake.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
For unto righteousness will justice return; and it shall be followed by all the upright in heart.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Who will rise up for me against evil-doers? or who will stand forward for me against the workers of wickedness?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Unless the Lord had been a help unto me, but a little would have been wanting that my soul had dwelt in the silence of death.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
When I said, My foot hath slipped: thy kindness, O Lord, sustained me.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
In the multitude of my [painful] thoughts within me, thy consolations delight my soul.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Can there be associated with thee the throne of destructive wickedness, which frameth mischief as a law?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
They band themselves together against the soul of the righteous, and innocent blood do they condemn.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
But the Lord is become my defence, and my God, the rock of my refuge.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
And he will bring back upon them their own injustice, and in their own wickedness will he destroy them: [yea], he will destroy them—the Lord our God.