Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
O God der wraken! o HEERE, God der wraken! verschijn blinkende.
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Gij, Rechter der aarde! verhef U; breng vergelding weder over de hovaardigen.
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Hoe lang zullen de goddelozen, o HEERE! hoe lang zullen de goddelozen van vreugde opspringen?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Uitgieten? hard spreken? alle werkers der ongerechtigheid zich beroemen?
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
O HEERE! zij verbrijzelen Uw volk, en zij verdrukken Uw erfdeel.
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
De weduwe en den vreemdeling doden zij, en zij vermoorden de wezen.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
En zeggen: De HEERE ziet het niet, en de God van Jakob merkt het niet.
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Aanmerkt, gij onvernuftigen onder het volk! en gij dwazen! wanneer zult gij verstandig worden?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Zou Hij, Die het oor plant, niet horen? zou Hij, Die het oog formeert, niet aanschouwen?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Zou Hij, Die de heidenen tuchtigt, niet straffen, Hij, Die den mens wetenschap leert?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
De HEERE weet de gedachten des mensen, dat zij ijdelheid zijn.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Welgelukzalig is de man, o HEERE! dien Gij tuchtigt, en dien Gij leert uit Uw wet,
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Om hem rust te geven van de kwade dagen; totdat de kuil voor den goddeloze gegraven wordt.
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Want de HEERE zal Zijn volk niet begeven, en Hij zal Zijn erve niet verlaten.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Want het oordeel zal wederkeren tot de gerechtigheid; en alle oprechten van hart zullen hetzelve navolgen.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Wie zal voor mij staan tegen de boosdoeners? Wie zal zich voor mij stellen tegen de werkers der ongerechtigheid?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Ten ware dat de HEERE mij een Hulp geweest ware, mijn ziel had bijna in de stilte gewoond.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Als ik zeide: Mijn voet wankelt; Uw goedertierenheid, o HEERE! ondersteunde mij.
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
Als mijn gedachten binnen in mij vermenigvuldigd werden, hebben Uw vertroostingen mijn ziel verkwikt.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Zou zich de stoel der schadelijkheden met U vergezelschappen, die moeite verdicht bij inzetting?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Zij rotten zich samen tegen de ziel des rechtvaardigen, en zij verdoemen onschuldig bloed.
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Doch de HEERE is mij geweest tot een Hoog Vertrek, en mijn God tot een Steenrots mijner toevlucht.
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
En Hij zal hun ongerechtigheid op hen doen wederkeren, en Hij zal hen in hun boosheid verdelgen; de HEERE, onze God, zal hen verdelgen.
