Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
Jahweh, wrekende God, God der wrake, treed op;
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
Verhef U, Rechter der aarde, Vergeld de trotsen wat ze verdienen!
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Hoelang nog zullen de zondaars, o Jahweh, Hoelang nog zullen de boosdoeners juichen?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
Al die booswichten pochen en snoeven, En een hoge toon slaan ze aan!
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
Jahweh, ze vertrappen uw volk, En verdrukken uw erfdeel;
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
Ze doden weduwen en wezen, Vermoorden die bij ons kwamen wonen.
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
En dan zeggen ze nog: Jahweh ziet het niet eens, De God van Jakob merkt het niet!
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Domme kudde, word toch verstandig; Gij dwazen, wanneer wordt gij wijs?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Zou Hij het niet horen, die het oor heeft geplant, Niet zien, die het oog heeft geschapen;
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Zou Hij, die de volkeren tuchtigt, niet straffen, Onwetend zijn, die den mens onderricht?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
Neen, Jahweh kent de gedachten der mensen, Hij weet, dat het hersenschimmen zijn.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Jahweh, gelukkig de man, dien Gij onderricht, En dien Gij leert uit uw wet:
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
Hoe hij gelaten moet zijn in dagen van rampspoed, Totdat voor den boze het graf is gedolven;
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Hoe Jahweh zijn volk niet verstoot, En nooit zijn erfdeel verlaat;
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Hoe de brave zijn recht weer verkrijgt, Alle oprechten van hart weer geluk!
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Wie anders neemt het voor mij tegen de boosdoeners op, Wie staat mij tegen de booswichten bij?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Wanneer Jahweh mij niet te hulp was gekomen, Dan lag ik misschien al lang in het graf.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Maar als ik denk: nú wankelt mijn voet, Dan steunt mij uw goedheid, o Jahweh;
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
En wanneer zware zorgen mij innerlijk drukken, Dan verkwikt uw vertroosting mijn ziel.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
Zoudt Gij iets gemeen hebben met de zetel van onrecht, Die onheil sticht op gezag van de wet;
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Met hen, die het leven der braven belagen, En onschuldig bloed durven straffen?
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
Neen, voor mij is Jahweh een toevlucht, Mijn God een veilige Rots;
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
Maar hùn vergeldt Hij hun onrecht, En vernielt ze om hun boosheid: Jahweh, onze God!
