Psalmien 94
1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa.
HERRE du hævnens Gud, du Hævnens Gud, træd frem i Glans;
2 Nouse, maan tuomari, kosta ylpeille heidän tekonsa.
stå op, du Jordens Dommer, øv Gengæld mod de hovmodige!
3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra, kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?
Hvor længe skal gudløse, HERRE, hvor længe skal gudløse juble?
4 Ne syytävät suustaan julkeita sanoja, ne röyhkeilevät, kaikki nuo väärintekijät.
De fører tøjlesløs Tale, hver Udådsmand ter sig som Herre;
5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat, ja sinun perintöosaasi he rasittavat.
de underkuer, o HERRE, dit Folk og undertrykker din Arvelod;
6 He tappavat leskiä ja muukalaisia ja murhaavat orpoja.
de myrder Enke og fremmed faderløse slår de ihjel;
7 Ja he sanovat: "Ei Herra sitä näe, ei Jaakobin Jumala sitä huomaa".
de siger: "HERREN kan ikke se, Jakobs Gud kan intet mærke!"
8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät, ja te tomppelit-milloin te tulette järkiinne?
Forstå dog, I Tåber blandt Folket! Når bliver I kloge, I Dårer?
9 Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?
Skulde han, som plantede Øret, ej høre, han, som dannede Øjet, ej se?
10 Joka kansat kasvattaa, hänkö ei rankaisisi, hän, joka ihmisille opettaa tiedon?
Skulde Folkenes Tugtemester ej revse, han som lærer Mennesket indsigt?
11 Herra tuntee ihmisten ajatukset; sillä he ovat kuin tuulen henkäys.
HERREN kender Menneskets Tanker, thi de er kun Tomhed.
12 Autuas se mies, jota sinä, Herra, kuritat ja jolle sinä opetat lakisi,
Salig den Mand, du tugter, HERRE, og vejleder ved din Lov
13 antaaksesi hänelle rauhan pahoilta päiviltä, kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta!
for at give ham Ro for onde Dage, indtil der graves en Grav til den gudløse;
14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
thi HERREN bortstøder ikke sit Folk og svigter ikke sin Arvelod.
15 vaan oikeus on vielä noudattava vanhurskautta, ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.
Den retfærdige kommer igen til sin Ret, en Fremtid har hver oprigtig af Hjertet.
16 Kuka nousee minun puolelleni pahoja vastaan, kuka asettuu minun rinnalleni väärintekijöitä vastaan?
Hvo står mig bi mod Ugerningsmænd? hvo hjælper mig mod Udådsmænd?
17 Ellei Herra olisi minun apuni, pian minun sieluni asuisi hiljaisuuden maassa.
Var HERREN ikke min Hjælp, snart hviled min Sjæl i det stille.
18 Kun minä ajattelen: "Minun jalkani horjuu", niin sinun armosi, Herra, minua tukee.
Når jeg tænkte: "Nu vakler min Fod", støtted din Nåde mig, HERRE;
19 Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.
da mit Hjerte var fuldt af ængstede Tanker, husvaled din Trøst min Sjæl.
20 Onko yhteyttä sinun kanssasi turmion tuomioistuimella, jossa väkivaltaa tehdään lain varjolla,
står du i Pagt med Fordærvelsens Domstol, der skaber Uret i Lovens Navn?
21 ahdistetaan vanhurskaan sielua ja tuomitaan syylliseksi viaton veri?
Jager de end den ret, færdiges Liv og dømmer uskyldigt Blod,
22 Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.
HERREN er dog mit Bjærgested, min Gud er min Tilflugtsklippe;
23 Hän kostaa heille heidän ilkityönsä ja hukuttaa heidät heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heidät.
han vender deres Uret imod dem selv, udsletter dem for deres Ondskab; dem udsletter HERREN vor Gud.
