Psalmien 92
1 Virsi, sapatinpäivä-laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,
En Psalm till att sjunga på Sabbathsdagen. Det är en kostelig ting att tacka Herranom, och lofsjunga dino Namne, du Aldrahögste;
2 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi
Om morgonen förkunna dina nåde. och om aftonen dina sanning;
3 kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.
På tio stränger, och psaltare; med spelande på harpo.
4 Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
Ty, Herre, du låter mig gladeligen sjunga om dine verk, och jag berömmer dina händers verk.
5 Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
Herre, huru äro dine verk så store! dine tankar äro så svåra djupe.
6 Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.
En galen tror det intet, och en dåre aktar sådant intet.
7 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
De ogudaktige grönskas såsom gräs, och de ogerningsmän blomstras alle; tilldess de förderfvade varda till evig tid.
8 Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.
Men du, Herre, äst den Högste, och blifver evinnerliga.
9 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.
Ty si, dine fiender, Herre, si, dine fiender skola förgås, och alle ogerningsmän måste förströdde varda.
10 Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.
Men mitt horn skall upphöjdt varda, såsom ens enhörnings, och jag varda smord med färska oljo.
11 Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.
Och mitt öga skall lust se på mina fiendar, och mitt öra skall lust höra på de arga, som sig emot mig sätta.
12 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
Den rättfärdige skall grönskas, såsom ett palmträ; han skall växa, såsom ett cedreträ på Libanon.
13 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.
De der planterade äro uti Herrans hus, de skola i vår Guds gårdom grönskas.
14 Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat
Och om de än gamle varda, skola de likväl blomstras, fruktsamme och färske vara;
15 ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
Att de förkunna skola, att Herren så from är; min tröst, och intet orätt är i honom.
