Psalmien 92
1 Virsi, sapatinpäivä-laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,
En salme, en sang til sabbatsdagen. Det er godt å prise Herren og å lovsynge ditt navn, du Høieste,
2 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi
å kunngjøre din miskunnhet om morgenen og din trofasthet om nettene
3 kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.
til tistrenget citar og til harpe, til tankefullt spill på citar.
4 Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
For du har gledet mig, Herre, med ditt verk, jeg jubler over dine henders gjerninger.
5 Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
Hvor store dine gjerninger er, Herre! Såre dype er dine tanker.
6 Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.
En ufornuftig mann kjenner det ikke, og en dåre forstår ikke dette.
7 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
Når de ugudelige spirer som gresset, og alle de som gjør urett, blomstrer, så er det til deres ødeleggelse for evig tid.
8 Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.
Men du er høi til evig tid, Herre!
9 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.
For se, dine fiender, Herre, for se, dine fiender forgår; alle de som gjør urett, blir adspredt.
10 Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.
Og du ophøier mitt horn som villoksens; jeg er overgytt med frisk olje.
11 Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.
Og mitt øie ser med fryd på mine motstandere; mine ører hører med glede om de onde som står op imot mig.
12 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
Den rettferdige spirer som palmen; som en seder på Libanon vokser han.
13 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.
De er plantet i Herrens hus, de blomstrer i vår Guds forgårder.
14 Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat
Enn i gråhåret alder skyter de friske skudd; de er frodige og grønne
15 ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
for å kunngjøre at Herren er rettvis, han, min klippe, og at det ikke er urett i ham.
