Psalmien 92
1 Virsi, sapatinpäivä-laulu. Hyvä on Herraa kiittää ja veisata kiitosta sinun nimellesi, sinä Korkein,
En Salme. En Sang for Sabbatsdagen.
2 aamulla julistaa sinun armoasi ja yön tullen sinun totuuttasi
Det er godt at takke HERREN, lovsynge dit Navn, du Højeste,
3 kymmenkielisillä soittimilla ja harpuilla, kannelta soittaen.
ved Gry forkynde din Naade, om Natten din Trofasthed
4 Sillä sinä ilahutat minua, Herra, töilläsi; minä riemuitsen sinun kättesi teoista.
til tistrenget Lyre, til Harpe, til Strengeleg paa Citer!
5 Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
Thi ved dit Værk har du glædet mig, HERRE, jeg jubler over dine Hænders Gerning.
6 Järjetön mies ei tätä ymmärrä, eikä sitä älyä tomppeli.
Hvor store er dine Gerninger, HERRE, dine Tanker saare dybe!
7 Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
Taaben fatter det ikke, Daaren skønner ej sligt.
8 Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti.
Spirer de gudløse end som Græsset, blomstrer end alle Udaadsmænd, er det kun for at lægges øde for stedse,
9 Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.
men du er ophøjet for evigt, HERRE.
10 Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; minut voidellaan tuoreella öljyllä.
Thi se, dine Fjender, HERRE, se, dine Fjender gaar under, alle Udaadsmænd spredes!
11 Ja iloiten minun silmäni katsovat vainoojiani, minun korvani kuulevat noista pahoista, jotka ovat nousseet minua vastaan.
Du har løftet mit Horn som Vildoksens, kvæget mig med den friskeste Olie;
12 Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.
det fryder mit Øje at se mine Fjender, mit Øre at høre mine Avindsmænd.
13 He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.
De retfærdige grønnes som Palmen, vokser som Libanons Ceder;
14 Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat
plantet i HERRENS Hus grønnes de i vor Guds Forgaarde;
15 ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
selv graanende bærer de Frugt, er friske og fulde af Saft for at vidne, at HERREN er retvis, min Klippe, hos hvem ingen Uret findes.
