Psalmien 91
1 Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,
Den der sidder i den Højestes Skjul og dvæler i den Almægtiges Skygge,
2 se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan".
siger til HERREN: Min Tilflugt, min Klippeborg, min Gud, på hvem jeg stoler.
3 Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta.
Thi han frier dig fra Fuglefængerens Snare, fra ødelæggende Pest;
4 Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.
han dækker dig med sine Fjedre, under hans Vinger finder du Ly, hans Trofasthed er Skjold og Værge.
5 Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta,
Du frygter ej Nattens Rædsler, ej Pilen der flyver om Dagen
6 et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee.
ej Pesten, der sniger i Mørke, ej Middagens hærgende Sot.
7 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
Falder end tusinde ved din Side, ti Tusinde ved din højre Hånd, til dig når det ikke hen;
8 Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. -
du ser det kun med dit Øje, er kun Tilskuer ved de gudløses Straf;
9 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". -Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.
(thi du, HERRE, er min Tilflugt) den Højeste tog du til Bolig.
10 Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.
Der times dig intet ondt, dit Telt kommer Plage ej nær;
11 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi.
thi han byder sine Engle at vogte dig på alle dine Veje;
12 He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.
de skal bære dig på deres Hænder, at du ikke skal støde din Fod på nogen Sten;
13 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. -
du skal træde på Slanger og Øgler, trampe på Løver og Drager.
14 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
"Da han klynger sig til mig, frier jeg ham ud, jeg bjærger ham, thi han kender mit Navn;
15 Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
kalder han på mig, svarer jeg ham, i Trængsel er jeg hos ham, jeg frier ham og giver ham Ære:
16 Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
med et langt Liv mætter jeg ham og lader ham skue min Frelse!"
