Psalmien 90
1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
A Prayer by Moses, the Man of God. Lord! a dwelling-place, hast, thou, become to us, From generation to generation:
2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
Before, the mountains, were born, Or thou hadst brought forth the earth and the world, Even, from age to age, thou, [wast] GOD.
3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset".
Thou causest man to return unto dust, And hast said—Return, ye sons of Adam!
4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
For, a thousand years, in thine eyes, [are], As yesterday, in that it passed away, Or [as] a watch in the night.
5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
Thou hast snatched them away, A sleep, do they become, In the morning, [they are] like grass that shooteth up,
6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
In the morning, it sprouteth and shooteth up, By the evening, it is cut down and withered.
7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
For we are consumed in thine anger, And, in thy wrath, are we dismayed;
8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
Thou hast set, Our iniquities before thee, Our secret near the luminary of thy face.
9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
For, all our days, decline in thy wrath, —We end our years like a sigh.
10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
The days of our years, have, in them, three score years and ten, And, if, by reason of strength, they have fourscore years, Yet, their boast, is labour and sorrow, For it hath passed quickly, and we have flown away.
11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
Who knoweth the strength of thine anger? Even, according to the fear of thee, is thy wrath!
12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
How to number our days, so grant us to know, That we may win us a heart that hath wisdom.
13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
Return, Yahweh, oh how long? And have compassion upon thy servants;
14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
Satisfy us, in the morning, with thy lovingkindness, That we may shout aloud and be glad, Throughout all our days.
15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
Make us glad, according to, The days thou hast humbled us, The years we have seen misfortune:
16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
Let thy work, appear unto thy servants, And, thy majesty, upon their children;
17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.
And let the delightfulness of Adonay our God be upon us, —And, the work of our hands, establish thou upon us, Yea, the work of our hands, establish thou it.
